--#z,,:)--x-:)+----%?-:)

Otsikossa tiivistettynä viimiset kymmenen vuottani... Huomenna illalla onnettomuudestani tulee kuluneeksi jo 8v.. Periaatteessa hyvin oon selvinnyt vaikka alkutilanne kolarin jälkeen olikin hengissäpysymisen kannalta siinä ja tässä. Mutta jälkiä tärsky jätti ja entiselleni en loppuelämässäni palaa, vaikka siitä pitkään toiveita elättelinkin.
Täällä S.joella onnettomuus sattui ja kooma-ajan olin täällä sairaalassa. Kirjoilla olin silloin synninkunnassani Halsualla ja jossin vaiheessa minut oli siirretty K-P:n keskussairaalaan Kokkolaan. Kokkolan sairaalasta mulla on ensimmäinen onnettomuuden jälkeinen muistiväläys. (Yöllä) heräsin sängyssä ja ihmettelin että missä oikeen olen. En tiennyt että olin halvaantunut toiselta puolelta + jalka katki, en siis ilmeisesti silloin tuntenut niitä kipuja mitä minulla on silloin periaatteessa täytynyt olla. Noh, oon tietysti aatellut että lähempäs katsoon missä oikeen oon ja tietysti lattialle sängyn viereen menoni on päättynyt. Muisti väläykseni päättyy siihen kun aloin kaatua/ tipahtaa lattialle. Ehkä siinäkin se rymähdysvaihe on ottanut pikkasen kipeetä ja pää on silloin aatellut ettei tätä tarttekkaan muistaa.:) Siitä lattialta mut kumminkin oli löydetty ja heti viety kuvauksiin ja tarkistettu oonko mennyt lisää rikki..
Tämän jälkeen fyysinen kuntoutumiseni oli todella nopeaa, vaikka ei se tietenkään itestä silloin nopeelta tuntunnut. Elokuun 10 pvän. hujakoilla luovuin pyörätuolista aika täysin ja talvella sai kyynärsauvatkin nakata menemään. Tai kyllähän silloin tarvi epätasaisemmalla jonkin sauvan kädessä, eikä siitä metsässä ole haittaa nykyäänkään.
Töihin olisin kyynärsauvavaiheessa halunnut paljon ja silloin ajattelin että ainoa este töihin paluuseen on ruumiillinen kuntoni.
Pari vuotta tästä eteenpäin aloin ymmärtää etten pääni takia silloin normaaliin työelämään kykene. Väsyin todella nopeaa jos jotain ajattelin, tein paljon virheellisiä päätelmiä eli en osannut kokonaisuutta asiasta hahmottaa, unohtelin asioita, jne.. Tulloin vielä ajattelin että kun jonkun aikaa menee eteenpäin niin ennalleni korjaannun....
V. -#-
V.++,,,,
V.+,,,,,
V.,,,,,
Rapiat 7v. tällistäni, eli viime kesänä alkoi merkittävä mieleni aukeaminen/ myllerrys. Vasta tämän kautta sain hyväksytetyks itelleni etten minä nyt, enkä ikinä kykene normaaliin työelämään. Enkä monessa muussakaan asiassa kykene niin toimimaan kuin normaali ihminen..
Silloin 8v. sitten jäi tästä hetkestä lähes juhannukseen asti oleva aika lähes täysin elämättä. Mielestäni kyseinen aika on vuoden ehdottomasti parasta ajankohtaa, linnut laulaa, luonto puhkeaa elämään ja muutkin ihmiset ovat ajasta onnellisia. Eli nyt yritän tuon ajanjakson elää täysillä, onnettomuuden jälkeenkään en ole kyseistä aikaa mitenkään kovin elännyt, vaan oon aina jussina huomannut että se aikahan meni jo enkä mitään suurenmoista oo tehnyt..

Tosiaan se autoni "ajokielto" päättyi tänään. Aamusta se oli merkkiliikkeessä ja siellä totesivat että se on hyvä/ ehjä.:)

Kawasaki ZZR 1100. Pientä pintaremonttia joutui kuskini tällin jälkee pyörälle tekemään mutta kylläpä hän sillä ajeli.:)