]]]]

Tänään mulla on syntymäpäivä ja aamusta herääminen oli pikkasen apeeta. Kaheksan ennen heräsin, mutta kun en meinannutkaan tänään mitään tehdä niin sitkutin makoiluani yli kymmeneen. Sain silloin välissä pikkuhetkiä nukuttua, että ihan ok.. Nouseminen ei niin innostannu kun mittariin pyörähtää taas isompi lukema. Mutta eipä tää läheskään yhtä masentavaa oo mitä se kun tuli kolmekymmentä täyteen. Silloin tuntui ettei oo oikeen mitään vielä saavuttannutkaan, ja ettei enää muka kolmenkympin jälkeen kerkiäis.. Eli sitä kolmenkympin kriisiä. En tiiä onko semmosta oikeasti, mutta onnistuinpa sen itelleni kehitellä. Mulla oli kova tarve yrittää saavuttaa paljon 29 täyyttämiseni jälkeen, sinne asti kun 32 täytin. Silloin kun 32 täytin olin aika masentunnut, että ehkä tavoitteluni halu loppui sen takia. Nyt kun 33 napsahti, ei ainakaan tällähetkellä oon enään kovia paineita saavuttaa kaikkea. Nykyiset mielikuvani ovat paljon pienialaisempia, mitä kolmenkympin huitamilla. Eli realistisempia kohdalleni.
Kyllähä sen kolmenkympin täyttämisen jälkeenkin oon jotain saavuttannut. Ainakin ennen aikaan varsin tyypillisen suomalaisen haaveen, punainen tupa ja perunamaa. (Ei siellä hääviä perunamaata ollu mutta voipa sanoa.:) ) Tulihan tupa ostettua kyllä jo 29:nä, mutta muutto sinne tuli 31:v.na. Toi on hyvin sitä aikaa minkä kolmenkympin kriisiks sanoin. En tiiä miks silloin niin vimmalla yritin tulevaisuutta rakentaa, mutta ylihän se lopulta meni.. Täällä S.joellahan nykyään etupäässä asuilen, mutta kyllä mää sen punasen tuvan omistan, ainakin vielä. Asuminen täällä kerrostalossa on periaatteessa hyvin helppoa, mutta jokin sinne paikkaan vetää hetkittäin takaisinkin. Mielikuvat monista asioista ovat itselläni huomattavasti paremmat mitä se käsinkosketeltava totuus. Mielikuvissani tuvalla ei olis liikaa tekemistä, mutta siellä ollessaan tuntuu että tekemättömiä töitä ois pakko ruveta tekeen heti.. Mm. mielikuvien mukaan pilkkikilpailutkin vapun huitamilla Kilpisjärvellä on oikeen mukavat. Kuitenkin varmaan jokakerran siellä ollessani oon päättännyt etten seuraavana vuonna tulis, kun yli 800km on pitkä ajomatka. Kumminkin n.kymmenen kuukautta kisojen jälkeen alan aina miettimään, että mitähän jos kumminkin nyt menisin.. Elikkä huonot puolet pakkaa painumaan unholaan ajanmyötä, mikä on hyväkin monessa asiassa.. Mielikuvani on siis monesti pikkasen turhankin hyviä.
Tuvan lisäksi kolmenkympin jälkeen saavuttamani asiat on ollu aika pienimuotoisia. Kuitenkin yksi todella merkittävä asia itselleni on kuitenkin löytynyt, tai ainakin osittain auennut. Se asia ei oo konkreettista, se on minä itte. Siis tarkoitin tossa mun ajatuksiani enkä tätä ruppia.:) En vieläkään ihan täysin itteeni oo löytännyt, mutta ehkä parempi ettei sitä täysin löytäis, jolloin ehkä turhan itsekeskeiseks vois muuttua.. Ainakin kun miettii taaksepäin, ovat mieleni heitot nykyisin tasaisempia mitä vuosi sitten, että hyvään suuntaan oon kai menossa..
Nykyiselläni tulen ainakin kohtuudella itteni kanssa toimeen. Kaikkiaan 33 ikävuosi tulee olemaan ainakin tasaisempi mitä 32.. Ei siinä ainakaan voi paljon syvempiä kuoppia olla.:)
 Kirjotukseni tänne nosti taas jonkinverran mielialaa, kun sai todeta että mullahan on periaatteessa monet asiat todella hyvin.:)

Iltapäivästä kävin vähän kokeilemassa itsäni. Ripeää käveltähän se vaan oli, mutta testi kumminkin. Noin viikon ajan on rinnastani pistänyt ajoittain, vasen käteni on ollut paljon turtana ja olen ollut ruumiillisesti kauttaaltaan usein hyvin väsynyt. No pumppuvikaanhan noi oireet sopii kyllä hyvin ja sukurasitettakin asiasta on. Mutta kun se ei välttämättä ole kohdallani sitä, toivottavasti. Testimielessä muutaman kilometrin ripeään kävelinkin, että jahka rupiais rinnasta pistään enempi. No ei ruvennu.. Mulla on ollu ajoittain vastaavaa ennenkin ja silloin joskus on lääkärit todenneet että tuntemukseni johtuu onnettomuuden aiheuttamista vaurioista. Siinä tällissä hermoratojanikin meni paikoitellen pikkasen väärille kohille. Totta onkin että oireet eivät yleensäkään sydämmestä johdu, mutta ompa oireilun aikana hetkiä jolloin pelkään pumppuni poksahtavan. Tämänkertaiseen kipuiluuni sopii kyllä hyvin että kävin sen alkaessa fysioterapiassa. Vasemman lapani kohdassa ei hermoradat kulje enään normaalisti, ja kyseistä kohtaa silloin ronkittiin. Pikkasen vääränlaista liikettä hermoradat silloin sai, toivottavasti.. Huomiselle sain sinne uuden ajan, että jospa niitä hermoratoja sais pikkasen paremmiks..