torstai 15. maaliskuuta 2012

__________


Olin yön Lappajärvettä kun mulla oli tänään aamulla tarkotus käydä siellä tk:ssa verikokeissa. En sitte käynnyt, tai kävin kyllä mutta ei ne mun verta huolinnu. Ois pitänny olla 12h. syömättä, juomatta ja tupakoimatta. Noh, en sitte ollut.. Unohusta taas kun on pitkähkö aika kun oon verikokeissa ed.kerran käynyt..
Kylällä käyntini jälkeen arvoin että jos jaksaisin käydä pilkillä rekouskarilla. Mulla on lähiaikoina, ja on kyllä ollu pätkiä aiemminkin, etten ole pysähtymiseni jälkeen jaksanut ruumiillisesti tehdä yhtään mitään. Eli pilkille en sitten viittinny mennä, kun totesin  etten välttämättä pilkkimiseni jälkeen jaksais tulla järveltä pois. Paikalla kumminkin kävin kävelemässä, että tulis vähän liikuttua. Tälläkertaa tosiaankin jätin pilkkivehkeet kokonaan matkasta ettei tulis sitä pysäystä, kiersin lenkin pelkän kameran kanssa. No eipä siellä aavalla jäällä ollut tietenkään mitään kuvattavaa, mutta tulipa ainakin käveltyä kun sai huijattua ihtensä lähteen muka kuvaileen. Mää en saa itteeni lähteen lenkille pelkän lenkin takia, vaan aina joutuu olla joku "syy" että tulee lähettyä. Ns. syy on ollu usein kalastus tai metsästys, mutta nykyisin kamera on kuljettannut kyllä aika hyvin.
Kauhavalla tullessani huomasin pelloilla "läjän" metsäkauriita. Matka otuksiin oli usiamman sata metriä ja 11kpl. niitä pellolla oli.

Tehtävä: Etsi kuvasta 11 kaurista.:) Nuo kolme selvintä mustaa täppää hangella ei ole kauriita. Kaikki kauriit tuossa kuvassa on, tai ainakin kymmenen kun yks oli välillä metän puolellakin. Kuvantarkkuskaan ei oo niin hyvä että kuvaa vois suurentaa. Etteipä niitä tosta kuvasta löydä..






Itse vaikka metsästänkin, tai olen ainakin aiemmin metsästännyt paljonkin, en nykyisin haluaisi ampua esim. kaurista. Hirven ampumiseni ovat yleensä olleet etäältä tai ainakaan ammuttavaa ei ole nähnyt montaa sekunttia. Laukausteni määrä onnettomuuden jälkeen on pienentynyt saatuun saaliiseeni nähden, eli nykyiselläni en ammu jos en ehkä saan saalista, jos ammun kuvittelen heti osuvani kunnolla jolloin saalis ei joudu kitumaan. Onnettomuuteni siis pehmensi luonnettani, tai ainakin nykytuntemukseni mukaan siirsi parempaan suuntaan. En toki ole ennenkään ampunut ns. hupia ja jättänyt esim. haavakkosorsia etsimättä, vaan etsin aina pudonnutta sorsaa todella kauan, mutta nykyään.. Ampuminen saattais jäädä joissain liiankin hyvissä tilanteissa kokonaan väliin, jos oon nähnyt/ tutustunnu mahd. saaliiseen liian kauan... Tosin ompa se kyllä monella ikäkin mikä tuo vastaavia ajatuksia ettei siihen av:aa tarvita..:)




Ei kommentteja: