Seinäjoella aina välillä kävin käveleskelemässä ihan vaan sen kävelyn/ liikunnan takia. Täällä en kumminkaan viitti lähtiä muuten vaan kävelemään kun täällä joku saattais vaikka tunteakkin.:) Mulle on jäänyt jotenkin päälle aika entisestä elämästä jolloin liikuntaa tuli riittävästi ilman että ois tarvinnut erikseen lenkille lähteä, jotenkin mua vieläkin hävettää vaan kävellä tienreunaa pitkin.. Tänään kävin täällä ekaa kertaa ihan vaan puhtaasti kävelylenkillä, juhuuh.. Kyllähän täälläkin oon itteeni liikuttanut mutta liikutus on ollut jotain pihahommaa, kalastusta, metsästystä tai kameran kävelyttämistä.. Ehkä eilisestä fysioterapiasta johtuen lonkkani oli tänään hyvän tuntuinen ja koitinkin juosta pehmeällä tiellä n. kilometrin verran. Itseasiassa en oo kertaakaan pystynyt tuotakaan matkaa juosta onnettomuuteni jälkeen. Ehkäpä mun ei ois kannattanut tänäänkään juosta sillä nyt lonkkani tuntuu taas aika kipeältä.. Vaan aika rapakunto mulla on kauttaaltaan sillä tuostakin matkasta hengästyi pirusti. Siitä puolesta kyllä pitäis yrittää juosta että sais ittensä hyvin hengästymään, kävelystähän ei oikeen hyvin hengästy, etenkään tommosella tasamaalla. N. kolme kilometria kävelin ennen juoksua ja silloin en tietenkää hengästynyt mutta siitä vajaasta kilometrin juoksusta, puuuhh..
No myönnetään, en nytkään kehdannut lähteä pihalta vaan menin autolla metsäautotielle missä kukaan ihminen ei näkis..:)
Aamupuolesta mietin että mitä tekisin ja ajattelin että muutamia listoja vois alkaa laittaan paikoilleen. Sitten pyörittelin listoja käsissä ja mietin, ja mieti, ja mi... Yllätyksekseni huomasin hetken kuluttua siivoavan kämppää kun se listojen asennus tuntui nyt jotenkin vastenmielisemmältä mitä siivoaminen. Harvinaista mulle että rupeen puolimielellään siivoamaan.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti