3

Nyt on ilmeisesti paree mun jäädä tänne kirjoittelusta hetkeks jäähylle kun illalla profiilikuvaa vaihoin tuli ilmotus että en voi enää kuvia tänne enempää ladata. Tai saahan tänne vissiin kohtuu helpostikkin lisää tilaa mutt aattelin vaan että onko toi pieni vinkki mulle ett pysy nyt täältä ees hetki pois...
No eihän mulla mitään oikeaa asiaa tänne ookkaan mutta kyllä viimeistään sitten tänne jotain lykäilen kun oon takaasin L.järvelle muuttannu. Ja voipa olla että jo Provinssistakin tänne koitan kuvia jotenkin lisäillä..

Mutta kirjoitetaan tänne nyt asiaa mm. viime kesältä, tai siis yleisesti mun itteni pohdiskelua.

Viime vuonna näihin aikoihin mm kuokin h...isti L.järven tuvan pihalla. Siirtelin käsin semmosia kiviäkin mitä en nyt ees viittis yrittääkkään siirtää ilman koneellista apua. Tein silloin hulluna päivittäin pihatöitä käksipelillä kun ei viihtinny kaivuriakaan rahan takia sinne hetkeks ottaa. Väärinhä siinä tein ja ois pitänny ottaa hetkeks muitakin tekemään pihaa eikä kaataa kaikkea raskaitakin hommia omaan niskaan. Tein silloin myös talon muita töitä ja siinähän oli mulle liikaa ja paloin loppuun.

Kesäkun lopusta, olikohan 28:s pvä. menin pariks viikkoa Helsinkiin Synapsiaan kuntoutukseen. Siellä mun päässä naukasi ja se johti eroon Kirsistä pian jakson jälkeen. Siellä mulla rupes aukeen mieleen että en oo enää sellainen joka pystyy tekemään paljon töitä ja olla vielä muille ihmisille niiden töiden jälkeen normaali.. Se ei tosiaan onnistu samoin kuin ennen, voimavarani ovat nykyisin paljon rajallisemmat.. Olin esittänyt Kirsille että kykenen enempään mihin oikeasti kunnolla pystyinkään. Tämä esitykseni tuli itellekkin huomaamatta. Uskottelin itellekkin että mää oon melkeen samanmoinen mitä ennen tälliäni. Liika yritykseni  rupes pikkuhiljaa patoutumaan sisälleni ja viime kesää kohti olin jo melko usein fyysisesti hyvin kipeänä/ voimattomana. Nykyään asian tiedän että kipuni johtuivat liiasta yrityksestäni. Asiaa en silloin vielä tiennyt ja yritin aina vaan enemmän kun olin kivuistani jollakin muotoa päässyt. Eli semmonen lumipalloefekti, kasvaa vaan mitä kauemmaks vierii.. Samoin kiukkukohtaukseni pahenivat mutteivät onneksi ehtineet niin pahaksi nousta että olisin pahaa muille tehnyt. Todennäköisesti ero olisi tullut ilman Synapsian jaksoa, luulen että se vaan vauhditti asiaa kun mun kiukkukohtaukset ois kuitenkin vaan kasvaneet.
Viimevuotta edellinen jaksoni Synapsiassa oli vuosia sitten, tais olla vuosi 2006. Silloin onnettomuudestani oli 2v. Ennen sitä jaksoani kuvittelin vielä entiselleni ajan myötä palaavan. Se jakso kuitenkin muutti mua jotenkin muttei entiseen suuntaan . En tiedä tuliko asia jakson aiheuttamasta muutoksesta vai huomasiko silloinen vaimoni muutoin ettei musta samanlaista tule jollainen olin ennen tälliä. Kai jaksostani jotain aukeni hänelle kun aika pian sen jälkeen hän hommasi meidät parikurssille.. Ei toiminnut, ero..
Ens vuonna mulla ois tulossa uusi kuntoutusjakso Synapsianna. En tiiä kannattaakohan mun mennä sinne ollenkaan kun edelliset jaksoni on eroon johdattannut. Siltäosin kyllä sama vaikka meenkin kun en voi kenestäkään erota jos yksin silloin oon..
Merkittävä hyvä puoli jaksoista on ollut että mut on niillä lasketaan takaisin maanpinnalle, tajuan itse asian paremmin etten enää ihan ehjä oo. Normielämää kun elän niin en kohtaa muita pikkasen rikkinäisiä.. Tämä johtaa siihen että alan ympärilläni oleville ihmisille esittää, kyllä mää oon aika normaali ja pystyn tekeen paljonkin hommia. Huomiota kaipaan ja sitä huomiota en osaa L.järvellä muutoin tavoitella kun tekemällä talolle jotain töitä. Tuvalla kun jotain tapahtuu niin sinne joku joskus tuleekin kahtoon että mitäs on tehty.. Harvoinpa kyllä.. Eli L.järvelle palatessa rupean ehkä tekeen siellä liikaa hommia tasolleni ja palan taas loppuun. Sinänsä kyllä sama vaikka mulle siellä ajoittaisia kiputiloja tuleekin kun voin siellä maata tekemättä mitään vaikka viikkoja. Kiukunpuuskien lisääntyminenkään ei siellä haittaa kun siellä ei oo ketään johon sen purkais. Toisaaltaan on myös mahdollista etten saa siellä aloitettua mitään tekemistä kun vaan itselleni sitä kämppää pidän. Siitähän lopputuloksena ois että nurtsi loppukesästä vallannut koko pihan ja talvella ei autolla pääse pihalle kun pihalla paljon lunta-.. Saavuttais sen välimuodon moiden kahden väliltä.

Vuosi sitten kuvittelin että kaikki on selvää pitkälle tulevaisuuteen. Onnelliset hetket ei silloin ollu yhtä yleisiä mitä pari vuotta sitten, niitä kuitenkin oli silloin enemmän kuin nykyisin. Silloin mulla oli niitä pahoja kiukun puuskia joita ei enää ole.
Nykyisen tilanteen ettei tulevaisuudesta oon mitään varmaa voi laskea sekä hyväksi että huonoksi puoleksi. Ihmisillä yleensäkin, ainakin mulla on semmonen mielihalu että saa tulevaisuuteen jätettyä jotain jälkeä itsestään.. Kuitenkin mulla on monen mielestä kadehdittava tilanne kun periaatteessa voin mennä minne vaan ja olla minnekkään asettautumatta paikoilleen. Tästähän ei mitään jälkeä tulevaisuuteen jäis ja jotenkin sen kokee itse turhaksi.. Itse kuitenkin haluan välillä kumpaakin noista edellämainituista, eli en siis vielä tiedä mitä täsmälleen haluan. Sen halun pitäis keksiä mitä vain itse haluan ja asiassa ei sais kuunnella toisten mielipiteitä sillä ne johtavat usein harhateille. Jospa aika tuo selvyyttä.. Ekasta Synapsian jaksosta meni yli vuosi ennenkuin rupesin asioihin jonkinlaista selvyyttä löytämään. Nythän aikaa ed. jaksosta ei vielä oo ihan mennyt..
Olen tavaallaan nyt eri ihminen mitä vuosi sitten. Näin aivovammaisille vissiin joskus käy että elämän muutoksen sisäistää aaltoina vielä monien vuosien jälkeen vammasta..  Enää  ei mulle ajan puolesta pitäis vissiin suurta muutosta tulla. Toivotaan niin sillä ei muutokset omassa mielessä oo mitään paskanhäävejä.. Kyllähän nämä omat muuttumiset jo riittäis. 2004 onnetomuudesta tuli tosi iso muutos, 2006 ekan Synapsian jakson jälkeen alkoi mussa isohko muutos ja nyt viimeisin pienempi viimekesän jakson alkuun laittama..

No mitäpä oon oppinnut mullistuksia paljon tuoneen vuoden aikana.. Enpä oikeen mitään.. Tai on semmoset asiat on selkiytynnyt mitkä oon kyllä ennenkin tiennyt. En kyllä osaa nittä vieläkään täysin noudattaa...
Eli: älähän Marko selittele itestäs toisille asioistasi juurta jaksain ilman eri kysymystä, äläkä usko kaikkien toisten ihmisten puheita liian sinisilmäisesti....




Täällä Seinäjoella asuileminenihän loppuu lähiaikoina. Ainakin hetkeks.. Taas jonkin loppu mutta lainataanpa tässä lausetta joka pitää paikkansa. Se on eräästä Tehosekoittimen biisistä.
 "Loppu jokainen on uusi alku taas."

En tiiä miks mutta mulle Tehosekoitin on vaan jotenkin vaikuttavin Suomalainen yhtye. Bändihän lopetti  2004 ja silloin itselleni sattunutta onnettomuutta ennen kuuntelin sitä paljonkin. Ehkä jäi jotenkin senkautta päälle.. Ikinä en oo kokoonpanoa livenä nähnyt.. Muistaakseni 2009 yhtye teki muutaman keikan eripuolilla ja oli silloin Himoksellakin. En silloin sinne Jussina mennyt kun aattelin ettei mun enää kannata... Nyt pikkasen harmittaa kun en menny sillä oon nyt sinne menossa, vaikkei ehkä kannattais mennä sitä vähääkään..

3 yötä Provinssiin..

Pitäois vissiin ruveta syömään jotakin. Lähiaikoina en oo aina oikeen hoksannut syödä ja tääkin päivä on mennyt mustan kahvin voimalla...