Eli tänään mulla oli fysioterapia ja siellä tuumattiin, vaihteeks eilen rikkomastani selästä että vika on aika todennäköisesti välilevyssä. Välilevyähän ei saa vissiin yleensä ainakaan ennalleen hoidettua ja pahimmillaan semmonen vika voi viedä kävelykyvyn.
Välilevyn pullistuminenhan ei tietenkään yhtä-äkkiä tuu vaan se vaatii pidemmän ajan asentovirhettä selkärangassa. Semmoinen pidemmän aikainen virhehän on mun alaselässä selässä ollu 10v., siitä ensimmäisestä pahasta kolarista lähtien. Aika useinhan selkäni on tämän tapauksen jälkeen alaselästäkin rikki ja tällöin ei oo aina kävelykään hyvin onnistunut.. Eikä kyllä tietenkään siitä maaliskuisesta kolarista mitään apua kyseiselle kohtaan, sillä perse pysyi aika paikoillaan penkissä ja yläkroppa liikkui voimakkaasti vasempaan jolloin sivuttaisvääntöä alaselkään tuli.
No jos tämäpaikka ajanmittaa muka hyväks korjautuiskin niin jatkossa mun tulis muistaa etten mitään ees puoliraskasta yritä siirtää niin että alaselkään tulis kuormitusta. Niin muistaa taas.. Onhan mulle asiasta useinkin aiemmin kerrottu etten sais fyysisestikään mitää liikaa yrittää runnoa ja aijoittain asian ymmärränkin, mutta joskus se pakkaa unohtumaan... Nimittän meillä aivovammaisilla, joillain muillakin kuin mulla, tulee herkästi semmonen vimma jos apua ei samalla sekunnilla tule, että "pirä p..kele tunkkis, ei tartte auttaa", ja sitten naps jostain puolelta kroppaa kun tekee liiallisesta kiskaisusta tms. Muillaki kun mm. tänään kävin kahvilla av:eisen kaverini kanssa, joka oli muutama päivä sitten rikonnyt ehjemmän kätensä olkapäätä niin että se ehkä leikkauksen vaatii ja toipuminen siitä ois pitkä ja käsi ei välttämättä entiselleen palaa.
Hänellä olan rikkoontuminen oli tulut niin, kun teräskontin alla olevaa lankkua ois pitännyt vähän siirtää kontin siirron yhteydessä. Paikalla oli konttia siirtämässä kaivuri ja kaverini oli lankun siirrosta koneen kuskille sanonut mutta kuski ei ollut heti lankkua siirtännyt. Tällöin kaverini oli ottanut lankusta käsin kiinni ja kunnolla kiskassu -> olkapää napps.. Eli av -> pikkasen hätäisyyttä/ vimmaa hänellä kuten myös usein minulla. Tai av:han on toki aina mutta sitä "vimmaa" vaan joskus.:) No joo, eli oman selkäni eilen itse rikon kun nakkelin mun kaadetun kuusen oksia läjään takapihalle, osa oksista on aika isoja (yli 4m pitkiä ja liki kymmentä senttiä paksuja tyvestä) ja pikksen mulla oli sitä vimmaa selän poksahtamisen hetkellä mukana..
Mutta jooh, onhan nyt ihan hyviäkin juttuja. Mm. puheltiin sen kaverini kanssa että meistä sais koottua yhden melko ehjän henkilön kun ottais sen jalat/ selän ja mun kädet ja pään sisältä valikoistais kummaltakin ehjempiä kohtia, selkäni on ollut joskun huonompikin mitä tällä hetkellä, vaikka kävelyni onkin nyt aika töpöttelyä onnistuu kuitenkin lyhyitten matkojen kävely, yöllä kovassa tuulessa ei tarvinnut jännittää kuusen kaatumista sillä sehän on jo nurin, ja,, aurinko paistaa ja vuodeaika on mukava ja.. ja, autoni toimii ainakin vielä ja ja ja, onhan noita.:)
..............................................
Pelottaa...
Nyt taas pelottaa että joudunko tulevaisuudessa tästä paikasta luopumaan.. Asiasta oon tänne joskus kirjoittannut, että ehkä mun pitäis tästä paikasta luopua sillä alaselkäni/ lonkkani aikaisemmat pahemmat rikkoontumisetkin liittyy tähän paikkaan. Täsä paikas on vieläkin tekemättömiä hiukan raskaampia tekemisiä ja tulee olemaan aina, ja tää paikka ei tuu valmiimaks jos mää en joskus jotain yritä fyysisestikin tehdä..
Tai tulishan kyllä jos osaisin/ kehtaisin odottaa ja apua pyytää mutta kun sekään ei mulla helposti onnistu.. Oon niin hätäinen että yritän jotain typerääki ite tehdä ja en kehtaa apua pyytää, kun sisimmässä haluan muille esittää että määkin muka johonkin pystyn, siis enempään mitä oikeasti nykyiselläni kykenenkään.
Kuvittelen että muka voin nykyääkin jotain oppia mutta ompa mun oppiminen itsestä ollut lähivuosina kuitenkin aika hataraa. Alaselkää kun oon täällä aiemmin rikki saanut mm. hirsien siirrosta, sementtisäkin siirrosta ja kivien siirroista, niin oon varmasti silloinkin päätttänyt etten mitään raskaahkoa yritäkkään enää siirtää. Mutta eih, aina jonkin ajan päästä kuitenkin jotain uutta yritän ja sitten selkä naps... Onhan selkä kyllä jokaisen kerran jälkeen keveämmästä liikkeestä säkeentynyt, etten ihan aikaisemman raskuista oole yrittänytkään siirtää mutta.. Selkäni ei ole ikinä edellisistäkään "napsahduksista" tilannetta edeltävään kuntoonkaan täysin palautunnut että..
Tulevaisuudessa jos selkä taas jotenkin korjaantuu tulis keskipainoisten juttujen siirtelyäkin välttää sillä normaalielämä käy hyvin hankalaksi jos tilanne olisi tästä huonompaa...
Jos mieleni täyttyy liiaksi tekemättömillä teoilla ja asioilla joista ei varmaksi tiedä niin silloinhan mulle tulee koko vartalossa olevaa kipua/ väsymystä tai sitten masennusta. Erilaisia asiota saan tukittua päähäni liikaa missä tahansa että senpuoleen tää paikka ihan ok. Mieleni aioitten puolesta oon pääni saanut nykyään pysymään kohtuullisesti aisoissa, että jotain hyvääkin, mutta mutta..
Mun elämä tulee aina olemaan tasapainoilua mielen kanssa, mm. etten yritä tehdä fyysisestikkään liian raskasta, vaan tulis ymmärtää että oon sairaseläkkeellä ihan syystä..
Kyseisen asiankin oon tänne aiemmin kirjoittanut, että muista Marko taas. Muista muista muista..:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti