Ajatuksia..

Pari päivää on taas menny, etten oo saannu aikaseks oikeen mitään järkevää. Aivovammakin vaan pyörii mun päässä nykyään paljon, kun mulla on jonkinlainen hyväksymisvaihe siitäki menossa. Oon lukennu taas paljon asiasta. Ja pitää mun vaan omiaki mielikuvia aiheesta esittää. Kokonaisuudessaan en oo tajunnu/enkä ehkä tajua toisten vammoja, kun omaakaan ei kunnolla oo sisäistännyt.

Elikkä.. Aivovammat ovat nykyään suomessa hyvin yleisiä.(autoilusta, moottoripyöräilystä, laskettelusta/lumilautailusta yms..) Monetkaan pienemmät vammat eivät näy päällepäin lainkaan, eivätkä useimmat vammat juurikaan vaikuta elämää vaikeuttavasti. Mutta tulee pienestäkin vauriosta muutoksia jollekkin elämän osa-alueille. Esim. väsyvyys, tunteiden ailahtelu, muisti, tms.. Kaikki joilla on pienehkö av. eivät edes itse tiedä/sisäistä muutostaan. Pienehköjä vammoja kun jää paljon toteamattakin. Läheiset ehkä huomaava muutoksen, mutta eivät osaa aina yhdistää kyseiseen tapahtumaan. Itsekkään en useinkaan huomaa toisesta kyseistä asiaa, vaikka toisella sellainen olisikin, ja kohtelenkin heitä niin kuin mää muka oisin ainoa jolla on päässä vammaa. Itellä jos on näinkin paha vamma, niin vois kuvitella että huomais, mutta...  Itsekeskeinen oon, ja niin on kyllä monet muutkin jolla on vaikea aivovamma. P.kele..
Elikkä onneksi näinkin kattavia aivovammoja, kuin minulla on kohtuullisen vähän. Tavallaan paha ettei pelkkä av. näy pällepäin, jolloin ihmetellään että miksen oo työelämässä. Ei sekään kyllä oo hyvä jos pään vamma näkyy, silloin sitä vaan saa pikkulapsen kohtelua. Lässytetään/ voivotellaan.
Toisaalta monikaan jolla on aivovamma, ei haluakkaan että vamma näkyy päällepäin. Tämän avulla saa tuntemattomilta ihmisiltä normi ihmisen kohtelun. Saattaapa kyllä se normikohtelukin joskus olla itselleni liian hektistä, jolloin väsähdän, ja tulee mokailtua asioita.. Se mun esitys aikaisempina vuosina, että mulla menee hyvin ja kyllä mää pystyn, on ollu esitystä ettei mulla ois pahaa aivovammaa..

Tätä toivoisin. He jotka itse tietävät/ hyväksyvät ,että heillä on vamma päässä, eivät masentuisi, vaan pyrkisivät elämään asian kanssa. Kokonaisuudessaan vamma kuitenkin antaa enemmän, kuin mitä ottaa. Kokemukset ainakin lisääntyvät...

Vielä kun tuon lopun sais ittelle uppoomaan päähän..: )

 Tuo kuva on otettu n.4metrin päästä perhosesta, että kyllä siinä mun kamerassa ois tavallaan mulle riittävästi kykyjä/ ominaisuuksia. Vielä kun sitä osais kunnolla käyttää...

 

 Toi perhonen on pikkasen rikki siivestään, mutta oman pääni rikkinäisyys ei näy päällepäin. Hyväkö vaiko ei.. Siinäpä mulle miettimistä..