maanantai 29. elokuuta 2011

...

Jooh.. Elikkä viime yönä heräsin vaajaa kahen tunnin unien jälkeen, ja valvoin yli kolme tuntia. Kaikenlaiset ajatukset vaan rupesivat taas surraan silloin päässä. Aluks jonkun aikaa oli mielessä niitä normi ajatuksia, jotka eivät yöllä ole monestikkaan niitä kovinkaan hyviä. Sitten pakotin itteni aattelemaan niitä mun elämäni parhaita/ ikimuistettavampia hetkiä, että sais nukahettua. No eipä sekään onnistunnu, ennen kun kirjoitin ne parhaat hetket ylös paperille. Ne paperille kirjoitetut on siis todennäköisesti niitä elämäni oikeesti merkittäviä hetkiä, kun niitä en tarkemmin miettinnyt. Kävin vaan elämäni mielessä läpi lapsuudesta tähän hetkeen.
Kirjoitan siis saman litanian tänne, niin saan sitte joskus itekkin tarkastaa, että mitähän mää oikiasti oisinkaan hakemassa. Ihan kaikkia kohtiahan mää en toki tänne viihti/kehtaa laittaa.

Niitä parhaita hetkiäni. Muutamat toki ovat hiukan pidemmän aikavälin juttuja, ja jotain on tapahtunnu useamminkin:

Lapsuus.
-Viimeiset lumenrippeet jäjellä. Pakkasyön jälkeen räystäältä tippuu vesipisaroita. Muistan leikkiväni siinä seinustalla pienellä muovisella kaivurilla. Aurinko paistoi, ja oli mukavaa.
-Ensimmäinen vappuviuhkani, ja sillä leikkiminen. Aurinko paistoi.
-Pihallemme tuli harjalintu, joka lähti pois kyllä aika pian, kun kauppa-auto tuli. Muistan sen hetken, koska se lintunen on täälläpäin hyvin harvinainen.
-Ongella käynnit.
-Heinätyöt, kun oli mm. serkkujani joiden kanssa sai värkätä.
Ala-aste.
-Uuden virvelin saanti.
-Lohilammilla kalassa käynnit.
-Isän kanssa kauniina aamuina teerimetsällä käynnit.
-Perhokalastus välineiden saaminen joululahjaksi. Vaikka olikin talvi, harjoittelin heittämistä pihalla.
-Koulun kuvaamataidon, liikunnan ja käsityön tunnit.
-Norjan matkat sukulaisten kanssa asuntovaunulla. Tästä maailmani avartui. Hienoin hetki matkoilta lienee se kun menimme ensimmäistä kertaa vuoristoiselle alueelle sateen aikana, ja leiriydyimme. Pilvet häipyivät, ja vuoret tulivat näyviin. Se oli silloiselle pikku Markolle uskomaton näky.
Ylä-aste.
-Ensimmäinen metso.
-Mopon saaminen..
-Eka menoissa käynti.
-Rippileiri.
-Eka juhannus josain, missä  oli silloisen mittapuun mukaan paljon muitaki.
-Pilkillä kauniina kevätpäivänä. Sain seittämän hyvänkokoista siikaa. Ei tosin yhtäkään kahen kilon.: )
-Teerimetsällä Katajajärvellä. Teeriä näkyi satoja, mutta en kyllä tainut saada ainuttakaan.
18v.-->
-Ajokortin saanti.
-Ex. vaimoni kanssa alkuaika. Silloin sitä vaan lejaili aika pilvilinnoissa, niinkuin yleensä kaikki vastaavassa  hetkessä.
-Pataljoonan komentajan minulle myöntämä ylimääräinen kuntoisuusloma armeijassa. Hän serasi ampumistani tietämättäni yhdessä harjoituksessa. En sitte saannu pitää sitäkään lomaa lopuks, mutta olipa ainakin muut mulle hetkenaikaa kateellisia.
- Tieto että pääsin insinörikouluun.
-Ensimmäisen saamani hirvi. Tai siis jälkitunnenmat, kun se meinasi tulla mun päälle. Voitin.
-Kahden lohipikkikilpailun voitot.
-Tajuaminen että valmistuin oikeesti rak ins:ksi.
Onnettomuus -04-->
-Yli puoli vuotta eteenpäin onnettomuudesta, olin lähes koko ajan onnellinen. Tai onhan siinä pari kuukautta alussa joita ei tiedosta millään tapaa.
-Miljoonapilkistä lohen saaminen, tai itsessään koko tapahtuma.
-Vimpeliin muuton jälkeinen kevätpäivä/päiviä kun kaikki oli saatu paikoilleen, ja tuntui että kaikki on ok.
-Alkukesästä saamani, isohko taimen kyseiseen jokeen Vimpelissä. Tai oikeammin se että pääsin yksin liikkumaan, ja onnistuin jossakin.
-Syksyllä hirvipassissa karhujen näkeminen.
-Eka jaksoni Käpylässä, jolloin jonkinverran tajusi mitä nykyään olen.
Ero vaimosta.-->
-Kirsin kanssa seuruselemisen alkupuoli. Tunsin että minäkin pystyn opastamaan/auttamaan joissakin asioissa.
-09 -Tajuaminen keväisenä päivänä siellä L.järven tuvalla. Nää on mun..(tai siis pankinhan ne enimmäkseen on) Siis tupa, navetta ja aitta.
-10 -Muutosta n.4kk tuli käymään joukko Kirsin nuoruuden kavereita. Mukavaa porukkaa, eikä kukaan     sanonnu mitään huonoa siitä tuvasta.
-11 -Tuvasta juttu lehteen, eli jutun tekemispäivänä tuntu että muitakin kiinnostaa.
      -Provinssissa ok hetkiä/porukkaa.
      -Käpylän viime jakso.

Elikkä ennen onnettomuutta hyvissä hetkissä on ollut usein luonto jollain muotoa mukana. Onnettomuuden jälkeen hyvissä hetkissä on ollut enemmän ihmisiä mukana. Elikkä olen nykyään sosiaalisempi, ja kaipaan enemmän toisten huomiota.
Tuo luonto jää nykyisin vähemmälle, koska esimerkiksi hirvimetsällä näkee lähes päivittäin luonoa mikä on tuhottu, tai siis "metsänhoitoahan" se on. Moni paikka mihin ennen sai kävellä muutamia kilometrejä, on nykyisin autolla saavutettavissa. Soita, jotka olisivat reunoiltaankin ennallisessa kunnossa, mitä muistan nuoruudestani olleen, ei juurikaan enää ole meidän metsästysseuran alueella. En siis mene ainakaan tänä vuonna hirvmetsälle. Tulee vaan liika huonoja mielentiloja liian usein, kun näkee uusia metsäojituksia, turvepeltoja ja metsäautoteitä...

Kokonaisuudessaan kun tuon luki saattoi päätellä ettei lähiaikoina tarvi mun ootella mitään hyvää hetkeä, kun tänävuonna on ollu jo usiampia. Notta, ei makiaa mahantäyreltä..

Tosiaankin, nukuin yön aattelemisen jälkeen puoleen päivään asti. Tarkoitus oli eilen että meen aamusta tekeen L.järven tuvalle ulkoporrasta, kun edellinen oli melko entinen. Elikkä iltapäivästä vasta raahauduin sinne, mutta tulipa se porras kumminki tehtyä, vaikka siinä kauan meniki.

 Jos mulla ois joku tolla työnopeudella töissä, mitä meni tuon portaan tekemiseen, niin antaisin kyllä potkut. Tohonki meni usiampi tunti..
 Siinä on sen mun ekan hirven sarvet. Yläkallosta puuttuu osa, kun ammuin siihen. Se kun heräs täysin kuolleen näköisestä tilasta, kun olin menossa veriä päästämään. Se nous yhtä-äkkiäi n.10m päässä musta, kääntyi, ja tuli puskuasennossa kohti. Onneksi ehdin ampua ennen kuin se ehti puskea mua. Se kaatui minusta n.3m:n päähän.




Ei kommentteja: