Ainut mikä on pysyvää, on muutos..

Olen Marko ja rupesin pitään tätä, kun en itsekkään nyt tiedä mikä olisi minun oikea paikkani ja mitä tekisin. Itselläni on vaan ollut tapahtumia parin viimeisen kuukauden kuluessa turhankin paljon, ja johkain pitää mun itseäni saada tyhjennetyks. Elikkä tänne.. Tästä eteenpäin laitan tänne luultavasti paljon kuvia eri asioista, ja eri paikoista. Kuvia siis siitä mikä kulloinkin sattuu kiinnostamaan/inhottamaan minua. Mitään punaista lankaa ei siis jatkon kuvissa tule ehkä olemaan. Se pun. lanka tuntuu vaan olevan eämässänikin nyt hiukan hakusalla. Vielä, mutta kyllä mää sen löydänkin. Ehkäpä tään kirjoitus auttaa mua joskus löytämään sen.

Esitietoja minusta ja tapahtumistani, jotka ehkä auttavat ymmärtämään miksi se lanka on nyt hieman hukassa.

Synnyin -79, ja asuin nuoruusvuoteni Halsualla. Ammattikoulussa kävin olemassa 3v. Kokkolassa.  Tämän jälkeen kävin rak.insiksi Seinäjoella. Tämä oli kokonaisuudessaan ihan hyvää aikaa..

26.4.-04 nousin kaverin moottoripyörän kyytiin. Lyhyen kotimatkan jälkeen auto tuli piha-alueelta eteemme. Törmäsimme..
Kaverilta katkesi jalat, joista toinen amputoitiin. Hän oli sairaalassa pidemmän aikaa kuin minä, mutta nykyään hänen elämässänsä vaikuttaa menevän kohtuu hyvin.

Onnettomuuspaikka..

Itselläni kypärä lähti päästä, ja löin pääni kohtuu kovin lennettyäni n.25m. Tämän seurauksena "sain" "erittäin vaikean" aivovamman. Tästä syystä olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Lisäksi toinen jalkani katkesi, ja halvaannuin toiselta puolelta.Nämä jälkimmäiset vammat hidastivat fyysistä kuntoutumistani, mutta olin kuitenkin jo samana syksynä hirvimetsällä, tosin kyynärsauvojen kanssa.







Onnettomuuden jälkeisenä aikana, kun olin herännyt koomasta, olin hyvin onnellinen. Onnellinen koska olin elossa, ja onnellinen koska opin uusia asioita, mitkä olin hetkeksi kadottannut. Esim. sain jo kesäkuussa lusikan ihan itse suuhun syödessäni. : ) Silloin sitä osasikin olla tyytyväinen elämän pienistä asioista, jotka olivat mahdollisia.

Vajaa vuosi onnettomuudesta tuli muutto Vimpeliin, silloisen vaimoni kanssa. Olin silloinkin onnellinen..

Reilut kaksi vuotta onnettomuudesta olin kuntoutuksessa Helsingissä, Käpylän kuntoutuskeskus, Synapsiassa, n.1kk:n ajan.Tämä aika oli minulle hyvää, ja avarsi mieltäni aivovammasta paljon. Jaksoni jälkeen kuvittelin tietäväni aivovammasta lähes kaiken.. Olin väärässä. Erosimme silloisen vaimoni kanssa n.1/2 vuotta jaksoni jälkeen. Suurelta osin av:n takia. Silloinen vaimoni ymmärsi tällöin, ettei minusta tule enää samaa ihmistä kuin ennen onnettomuutta.

Eron jälkeen olin yli puoli vuotta ihan hukassa. Sitä toisaalta olen nykyäänkin.. Kyseisen vuoden loppusyksystä rupesin seurustelemaan Kirsin kanssa, ja olin taas onnellinen. Vuonna -09 ostimme Kirsin kanssa vanhan (siirretty paikalle 1868) talon Lappajärveltä, jota remontoimme pitkän aikaa. Pyrimme säilyttämään vanhaa niiltä osin kuin se vain oli mitenkään mahdollista. Muutimme taloon asumaan 2010 vappuna. Kaikki tuntui tuolloin kohtuu hyvältä. Olin vaan todella väsynyt, kun olin kuormittannut itseäni liikaa remontin aikana. Elikkäs, muuton jälkeen remontin määrä on ollut varsin kohtuullista. Etenkin isäni ja sukulaiseni mahdollistivat sen, että talo tuli muuttokuntoon kohtuu nopeasti tehtyyn työmäärään nähden. Siitä suuri kiitos...

Tänä vuonna kesäkuun lopusta heinäkuun puoleenväliin olin kuntouksessa Helsingin Käpylässä. Tämän jakson olisi pitänyt olla aiemmin (ed.5v.). Tai ehkä sopiva aika minulle olikin vasta nyt. Sitäkään en tiedä varmaksi.. Kuitenkin tällä lyhyehköllä jaksolla aloin ajattelemaan asioita, ja hyväksyin ne eri tavoin, kuin aikaisemmin. Tämän seurauksena tosin loukkasin henkilöitä, kuten Kirsiä ja muita läheisiäni. Mutta ainakin luulen itse kasvaneeni. Erosimme..
Tajusin ja hyväksyin etten todellakaan ole se sama ihminen, kuin ennen onnettomuutta. Elikkä olin asettanut tavoitteet itselleni vähän sen mukaan, mihin ennen kykenin/ mitä olin. Haaveetkin olivat osittain sen entisen minun haaveita, mitkä nykyään tiedän mahdottomiksi toteuttaa/ jaksaa. Olenkin tähän asti esittännyt läheisilleni/ itselleni, että kyllä mää pystyn, osaan,ja jaksan ihan ihtekki.

Nykyään en ihan tarkkaan tiedä mikä olisi minulle se sopivin asia, joten nyt vaan täytyy antaa itselleen aikaa miettiä mihin kykenee ja mikä on mahdollista. Lappajärveltä ainakin ilmeisesti joutuu siirtymään johonkin, missä on hiukankaan enemmän ihmisiä. Siellä oli vaan liikaa niitä yksinäisiä hetkiä. Minulla kun on nykyisin tarve/ halu olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Tämä puoli on tullut av:n myötä. Mutta se toinenkaan puoli ei ole täysin kadonnut mun päästä. Se puoli kaipaa rauhaa/ luontoa, mitä toisaalta olisi L.järvellä... Mitkähän ne mun haavetkaan nykysin voisivat olla realistisia? Elikkä en tiedä mitä nykyään tekisin, mutta etsitään/ mietitään. Oon nykyisin hyvin kaksijakoinen persoona aivovamman myötä. 

Seuraavaksi piirteitä minussa, jotka johtuvat aivovammasta.

Hätäisyys/rauhattomuus/äkkipikaisuus: Näitten asioiden takia tulee tössittyä toistenkin ihmisten elämiä.
Tunteiden korostuneisuus: Ei aina hyvä tämäkään, mutta se vaan on.
Aloitekyvyn heikkeneminen: Vaikee aloittaa myös jonkin asian lopettamista, minkä olen saanut aloitetuksi. Elikkä juuttumista --> jankuti, jankuti......
Muisti: Eipä oikeen muista semmoisia asioita mitä ei paina todella keskittyneesti päähänsä, mitkä eivät erityisesti kiinnosta ja jos on väsynyt.
Väsyvyys: Väsyn todella nopeasti, etenkin jos joudun ajattelemaan/seuraamaan minulle, ei niinkään kovasti kiinnostavia asioita.
Oiretiedostamattomuus: Kuvittelin ekan Käpylän jaksoni jälkeen tietäväni/hyväksyväni kaiken aivovammasta.. Enpä vaan ollu hyväksyttänny itelläni. Nytkin taas kuvittelen että oon hyväksyny kaiken av:stä johtuvan, mutta luultavasti tulevaisuudessa tulee aukenemaan taas jotain lisää. >>elämä on sarja väliaikaisia tapahtumia>>
Selittämisen tarve: Puhun paljon, mutta vähän asiaa. Unohan kysymykset muilta, kun oon niin täpinöissä puhuessani. Tämä jää vaivaamaan ja askarruttamaan mieltäni myöhemmin.
Tämän kirjoitus on myös sitä selittämistä.
Tunnetilojen tulkitseminen/ omien tunteiden julkituominen: Elikkä joo, en aina osaa tulkita toisen tunteita oikein, mistä aiheutuu kiusallisia tilanteita ja vääriä mielikuvia itselleni. En myöskään osaa aina tuoda julki omia mielikuviani selvästi esille puhuttaessa, mikä tilanne on minulle monesti liian nopeaa. Yritän kyllä, mutta en vaan aina onnistu, ja rupean jankkaamaan, ja voin lopulta hermostua.
Suoraviivainen/ lapsellinen käytös: Juuuh...
Jne, jne, jne...

Yksi pirullisimmista asioista mun pään poksahduksessa on että, monia asioista mitä jää tarkemmin ajattelemaan, löytää/keksii vaan asioiden ne huonoimmat puolet. Joskus tavallisia asioita tulee puolestaan ajateltua liiankin hyvinä, jolloin tulee itselle hiukan vääriä mielikuvia. Tästä seuraa monesti lievää mielen alakuloa, kun totuus aukenee minulle. Eli oikeasti ei monikaan asia ole niin korostunuta miten usein ajattelen. Oikiasti on tasaisempaa...
Lisäksi on myöskin ne valkoiset valheet, joita en ainakaan kauan pysty pitämään sisälläni. Jos osaisi hieman kaunistella asiota, loukkaisi vaan muita henkilöitä vähemmän. Tämä loukkaaminen tapahtuu minulla liiankin usein... Aina ei saisi asioita kertoa, niinkuin ne kullakin hetkellä tuntuvat oikeilta itsestä. Pitäis olla hieman malttia. Olen myöskin liian "sinisilmäinen", eli uskon joittenkin ihmisten puhumat asiat täysin, vaikka voivat muutkin ihmiset olla joskus väärässä, ja osaavat kertoa niitä ns. valkoisia valheita.
Olen siis kauppiaalle oikein unelma-asiakas....

Elikkä mulla on kokonaisuudessaan lähes kaikkia vammoja mitä esim, hippokampuksen sivuilla, aivovammat kohdassa mainitaan. (linkki>) Osa pahoin, osa vähempi.
Kokonaisuudessaan kolari on ehkä kuitenkin antanut minulle enemmän, kuin mitä ottanut. Ainakin elämänkokemusta on tullut enemmän, mitä olisi ehkä tullut aikaisemmasta elämässä. Puhun nykyään useiden ihmisten kanssa, eli olen paljon avoimempi kuin ennen onnettomuutta. Eipä tosin tämäkään kyllä aina hyvä ole, mutta tuleepa ainaki niitä kokemuksia.

Nykyään oleilen etupäässä täällä Seinäjoella Kirsin asunnolla ja Kirsi on L.järvellä, siellä mun tuvalla. En tiedä mitä jatkokaan meidän välille tuo/vie, mutta toivon että voitais olla jatkossakin ystäviä. Tällä hetkellä ainakin soittelemme päivittäin, näemme kohtuu usein ja voimme puhua paljon asioista.
Monetkin mahdolliset ystäväni olen vaan töpeksiny av:n aiheuttamien piirteiden takia...

Mutta jatkossa kuvia jostain eri paikoista missä kulloinkin oon, ja mitkä kulloinkin sattuu kiinnostamaan/ inhottamaan. Kyllä siellä varmaan tekstiäkin tulee välissä olemaan. Jotkut kuvien selitykset tulevat varmastikin inhoittamaan jotakuta, ja kiivastuttavat että minulla on täysin väärä kanta/ mielikuva. Väärässä olenkin monessa asiassa, mutta tuon mielikuvani kuitenkin julki. Mielikuvani ovatkin nykyään av:n takia hyvin "mustavalkoisia", jolloin kerron ehkä pahasti jostakin asiasta, mikä ei oikeasti ole kovinkaan merkittävä. Sama varmaankin on myös toisinpäin, että jotain asiaa mitä kehun/arvostan, ei välttämättä monikaan muu pidä merkittävänä.