Aamulla oloni itseasiassa oli aika kivulias mutta päivänpäälle olo parani aika paljon. Iltapäivällä mulla oli S.joella neuropsyk, ja hänen kanssaan puhuin asiasta, että mitä teen kun mulla on tälle vuodelle mahdollisuus mennä Helsinkiin Synapsian jaksolle.. Mietin että meenkö ollenkaan ja mitkähän ajat sinne ilmottaisin että millon voisin jaksolle mennä. Sinne ei tarvi kuvitellakkan pääsevänsä jos itselle muka sopivia aikoja ois liian tarkkaan rajattu, vaan itselle mahdollista aikaa tulee varmaan ilmoittaa sinne aika jaajalle aikataululle.. No kuitenkin, n.psyk naureli ja sanoi mulle, että yritä saada aika sinne samoille huitamille mitä siellä oon aiemmin ollut... Se oli siltä piruilua.:) Edellinen kertanihan siellä on kesällä ollut ja se tavallaan eroon johdatti. Myös eka kertani siellä oli kesällä ja sekin tavallaan rupes silloiseen eroon johdattamaan vaikka eroa ei heti jakson päätyttyä tapahtunutkaan.. Elikkäs ainakin kesä- Heinäkuut taitaa olla nyt kokonaan pois rajattuja. Enhän nyt toki vois kestään erotakkaan kun ainakin vielä yksin oon..:) En nyt itseasiassa oo sinne menosta mihinkää ajankohtaan ihan varma.. Siellä paikassa lisää sairastuu.. Asia että oon pikkasen rikkinäinen erillaisten testien kautta mulle muistutetaan, perkele..:)
Ei pääni rikkinäisyyttä minulle aiemmin oudot ihmiset huomaiskaan mutta määhän aina oikeen korostetustikkin kerron asiasta, väärin siis tavallan teen. Joskus vuosi sitten täälä yleisesti kirjoittelin että kun kerron rehellisesti asioistani muille, mulle tulee keveä olo jne.. Se on totta että keveä tunne tulee hetkeksi, mutta tietynlainen kohtuus ois tossakin asiassa kai oikein.. Kyseinen asia, siis itsestäni tarksti selittäminen on jäänyt mulle liikaa päälle ( mm.tää kirjoitus) että voisin elämässä jotain oikeaa saavuttaa....
Vamman mukanaan tuomat muutokset ovat kuitenkin elämäni "suurin" tapahtuma, ja siksi niistä haluan muille kertoa ja jonkinlaista hyväksyntää saada, ja ja ja ja.....................
4 kommenttia:
Moro!
Olen samassa jamassa itsekin ja pää pitäis kuntouttaa. Noin reilu vuosi kulunut traumaattisesta aivovammasta ja en ole ollut noin rohkea kuin sinä, kirjoitella fiiliksiä. Ei kyllä aina jaksakaan. Kiitti kun näpyttelet ja kaikkea hyvää jatkossakin.
Pirullista on että pää ei tuu kuntoutuksillakaan ihan entiselleen.. Mutta parilla kuntoutusjaksollani oon oppinut paremmin hyväksymään itteni siinä mimmonen oon,ja etenkin asian ettenhän mää oo ihan paska tyyppi vaikka pää onkin poks.:)
Kuntoutukset on auttanut paljon, suosittelen..
Moro!
Joo mulla alkaa taas neuropsyk setti again. Se on aika rankkaa mutta tähän asti on ollut suurin hyöty mielestäni ne psykologin 8 kertaa, koska meinasi tapahtua isoja asioita kun ei voinut ymmärtää miksi, miksi? Eli interventioita takaumiin, se antoi hieman avaruutta ja keinoja käsitellä takaumia. Nyt väännän papreita kevaan, kelaan, työkkäriin ja muuta paskaa. Rahaa on tulluty tilille viimeks 2 kk sitten kun päivärahat täynnä. etc etc. Ei sillä ainakaan parannu kun taistelee byrokratiaa ja vakuutusyhtiötä vastaan. Voi olla jonkun mielestä kuntouttavaa. Tsemiä again.
En onneks tyhjänpäälle rahaasioissa jäänyt kun tapaukseni oli niin selkeä ja kyse liikenne onnettomuudesta. Osallisilla oli vieläpä sama vakuutusyhtiö ja määhän en ollut onnettomuuteen mitenkään syypää kun moottoripyörässä olin matkustajana..
Kokonaisuudessaan aika on paras apu av:hen, että perustulon pitäis jostain saada, mutta vallan pitkän ajan projekti homma joillakin on...
Jaksamisia täytellä niitä lappuja.
Lähetä kommentti