Hetkittäin aiemmin oon aatellut etteihän sillä ois mitään merkitystä vaikka sinne menisin kun pääni vammasta on jo niiin pitkä aika, siellä ei enää varmaan mitää uutta aukeaisi. Kuitenkin nyt aattelin etteihän ainakaan sillä ois mitään merkitystä jos jätän kokonaan menemättä ja teen täällä vaan näitä normijuttuja, soitin sinne siis. Eli pätkäks aikaa sinne tänävuonna meen mutta tarkemmasta aikataulusta ei oo vielä tietoa. Sinne kerroin että parhaiten mulle sopis aika ennen kesää, mutta totesivat että alkopuolelle vuotte av:puolella on jo aika täyttä..
Edellinen jakso siellä oli mulla kesällä 2011, silloinkin ennen jaksoa kuvittelin ettei jaksolla mulle ois enään juuri merkitystä.. No oli sillä.. Jakso sai aikaan mussa/ mun mielessä paljon muutoksia ja vasta sen johdosta aloin oikeesti ymmärtään etten tosiaan oo sama ihminen kuin ennen onnettomuuttani, ja että turhaa mun on samankaltaisuuteen ees yrittää pyrkiä. Sitä kertaa edelltävästä jaksosta minulla oli aikaa viis vuotta, ja näinä viitenä vuotena yritin itsellenikin uskotella, että olen samankaltainen ja pystyn samoihin asioihin mitä ennen tälliä.. Tai ehkä aika viime jaksoon oli sopiva, näi pahasta pään vammasta jonkinlaista itsensä muuttumisen hyväksyntää tulee vissiin vasta n.seittämän vuoden jälkeen tällistä..
Elämäni vaikeimpia hetkiä viime jakso kyllä toi muassaan, mutta jos siellä vielä kerran kän niin saatan todeta että enää mulle ei mitään suurta vamman johdosta tapahdu. Ja kyllä kokoaisuudessaan jakso alkoi selvittää elämääni paljon..
Jännityksellä siis jaksoa odottelen, tai tarkemmin aikaa muutamaa viikkoa jaksosta eteenpäin..
4 kommenttia:
Pakko kommentoida, että kyllä se Synapsia varmaankin yleisesti ottaen tekee hyvää kaikille av-potilaille! Oon siis se jonka mies putosi korkealta asfalttiin työtapaturmassa toukokuussa. Miehellä loppuu huomenna 3 kk: jakso synapsiassa ja ne on kyllä siellä saanu melkein ihmeitä aikaan. Miehen pahimpia ongelmia tosin on ihan surkeessa kantimissa oleva lähimuisti, mutta fyysinen puoli on tullut hirveesti eteenpäin. Niihin pään ongelmiin nyt taitaa eniten auttaakin kyllä aika...
Mä käyn aina välillä lueskelemassa täällä, saa vähän uusia näkökulmia omaan tilanteeseen.
Aivovammasta ei ikinä täysin entiselleen toivu, mutta miehes vammasta on kuitenkin niin vähän aikaa että korjaantumista tapahtuu paljon. Tapahtuuhan korjaantumista ueamman vuoden jälkeenkin, mutta parina ekana vuotena itellä korjaantuminen näin jälkikäteen mietittynä oli melko suurta..
Moro! Toi psyk.terapia jeesaa jonkin verran, mutta se byrokratiapaska jarruttaa. Karua kieltä vaan kun ei itse kykenen käsittää ja muut sanoo toista. sain sen tää eläkepäätöksen ja jopa maksusitoumuksen kuntoutukseen. Kauankohan se koko totuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen vaatii aikaa. Käy vaan niin nupin päälle, välillä. Vakuutusyhtiö vattuilee ja etsii termistöä millä voi evätä hakemukset. Mutta, mutta. siellä on pysyvän haitan korvauspykälä. Kumpi on järkevämpää. Kiitti edelleen hyvästä blogista. Antaa toiselle aivovammaselle näkökantoja asiaan, sopeutumiseen.
Moi. Mulla ainakin neur.psyk:llä käynti yleensä keventää mieltä vaikkei siellä mitään mullistavia puhuttaiskaan. Ja joop, mulla itellä on vielä lähettämättä maksusitoumus synapsiaan vaikka sinne soitostani on jo kk.. No huomenna lähetän.:)
Itellä on joskus pitkiäkin pätkiä millonin ei koko vammaa aattelekkaan mutta aijoittain se tulee väkisellään mieleen ja sillon ittensä tuntee aika paskaks.. Mutta aika parantaa tossakin asiassa ja nykyiset ittensä paskaks tuntemisen pätkät/ masentuneisuuden pätkät on hyvin lyhyitä verrattuna entiseen..
Ton byrokratiapuolen kanssa on useillakin oogelmia aika pitkään, mutta siinäkin aika korjaa ja selvyys asioihin löytyy..
Tän blogin kirjoituksissa on paljon luokkaa höttön töttön/ liiba laabaa, mutta kuitenkin elämäni mukavimmat hetket ovat olleet vasta vamman jälkeen..
Vuoristorataa tää av:isen elämä on, välillä vituttaa syvästi mutta onpa välillä niin pirun mukavaakin.;D
Lähetä kommentti