>>>>>>

Eilen aamulla ei tuntunnu olo oikeen pahalta ja päätinkin lähteä yrittämään niihin pilkkikisoihin. Muita osallistujia oli kisoissa yli 150 ja sääkään ei vaikuttannut pahalta. Kalan syönti ei kisoissa vain ollut mikään oikeen häävi, ja suurin osa kilpailijoista taisi jäädä ilman kalaa, samoin itsekkin. Läheltäni kyllä useammat sai yhen tai kaks lohta, joten ei paikassani ollut suuremmalti vikaa. Mun pilkkimisessä sitä vikaa oli. Tai siis pilkkimättömyydessäni. En vaan yksinkertaisesti tarjennut pilkkiä paljoakaan ja semmosella vahtivavalla, millä tarkeni kalastaa, en oo ennenkään saannut mitään hirmusaliita. Tuntia ennen kisojen loppua joutui lähtiä pois, kun rupes oleen kylmä jo muutenkin kuin käsille. Kuume silloin rupes hiukan kohoamaan ja silloinhan on olevinaan kylmä, vaikka päällä ois paljonkin.
Siinä vuosien takaisessa onnettomuudessa musta tuli paljon kylmänarempi. Ennen tälliä en pilkillä käyttännyt juurikaan hanskoja ja jalatkaan eivät yleensä jäätyneet umpikalikaks, vaikkeivat kengätkään olleet yhtälämpimiä kuin nykyiseni. Olikin aikamoista järkytystä olla ekaa kertaa tällin jälkeen pilkille ja huomata kuinka kylmää hommaa se oikiasti onkaan. Kylmänkestoni on pikkasen parantunnut tällin vaikutuksista nykyiselleen mutta ei entiselleen. Verenkierto puolestaan pikkuhiljaa huononee, joten kylmä tulee olemaan jatkossakin pilkillä. Eipä tää pikkanen kuumeilukaan auta nyt asiaa..
Joskus tosin on pilkillä lämmintäkin. Lämmintä yli kymmenen astetta, aurinko paistaa, jotkut pilkkijät ottaa aurinkoa ilman paitaa, västäräkki sipsuttelee vieressä jäällä ja sorsat pulikoivat rantavesissä. Tuollaisia päiviä ei kyllä voikkaan monta vuodelle sattua.. Ei edes jokavuodelle.

Tänään aamupuolesta olo ihan kohtuullinen, vaikkakin laiskanpötkelö olo. Jääkaappi oli tyhjännäppi ja kauppaan pitäis raahautua. En viihtinny lähtiä laittaan autoon lämmitysroikkaa, ja päätinkin että meen kävellen lähimpään kauppaan, jonne ei tuu kävelyä ko rapiat puoli kilometriä. Lähellä kauppaa rupes harmittamaan, kun en ottannu kameraa mukaan. Valo oli siihenaikaan päivää näyttävää ja lumi kimmelsi paikoin komeasti. Kävin sitte kaupassa, kävelin kämpille, otin kameran ja menin kuvailemaan. Pettymystä oli sitten hieman kun kameran kanssa kuljin. Kauppareissussa, mikä oli kohtuu nopea, meni kumminkin senverran aikaa että aurinko oli aavistuksen laskenut, Niinpä silloin valo ei ollut enää yhtä hienoa. Kävelin Törnävän saareen kun aattelin että siellä ois jotain kuvattavaa vaikka valo ei enää niin näyttävää ollutkaan. Siellä kamerani akku sitten sanoikin että pim. Tyhjeni siis. Sekään ei tykänny pakkasesta, niinkuin eivät myöskään käteni, jotka olivat jo aika kohmeessa. Lompustelin sitten kotipizzan kautta kämpille. Laiskiainen tuntui mussa asuvan silloinkin enkä jaksannu mennä laittaan ruokaa.. Kämpille päästyäni rupes päässäni surisemaan, eli kuume rupes taas nouseen. Nyt lämpö on laskennu ja olo rupee oleen taas kohtuullinen. Empä tiedä millon rupee taas nouseen, kun nyt lämpö on tuntunnu sompailevan kohtuu nopiaa.
Aika täysi kuu möllöttää, mutta eipä se nyt juurikaan mun lähimenneisyyden kaltaista nukkumista muuta.  Noin kuukauden ajan mun nukkumiset yöllä on ollu vaan aika hataria. Parhaiten oon itseasiassa nukkunut nyt kuumeilun aikana. Että jotain iloa kuumeestakin..

 Eipä siellä järvellä ollut mikään hirmusyönti muillakaan, kun etupäässä seisoskelivat.