Päästäni..

Ehkäpä eniten elämääni vaikuttava asia joka on korostunnut aivovammani myötä on pelko. Itseni puolesta en niinkään pelkää, mutta joidenkin minulle paljon merkitsevien ihmisten puolesta . Jos tarkkoja ollaan niin pelkään nykyään monien eläimienkin puolesta, vaikka itse metsästänkin.. Tokihan sitä joskus ittensäkin puolesta pelkää ja miettii että mikähän tauti mulla nyt on, jos on hieman jotain oireilua. Toi omasta puolesta pelkääminen kumminkin lienee aika normiihmisen tasolla. Minulle tärkeitten ihmisten puolesta pelkään kuitenkin liikaakin ja sen asian kautta onnistun tössimään jotain asioita. Aika moniakin.. Pelkään minulle paljon merkkaavien ihmisten puolesta, varmaankin samassa tasossa kuin vanhemmat pelkäävät lapsiensa puolesta..
Oisin varmaanki aika hyvä henkivartia semmoselle ihmiselle josta oikeesti välitän. :)

Eli miten se pelko on vaikuttannut oikeesti elämääni.
Pian onnettomuuteni jälkeen menin naimisiin pitkäaikaisen kumppanini kanssa. Pari vuotta oltiin naimisissa ja sitte erottiin. Eron syynä, ainakin paljon, oli että olin aina paikalla, ruoka valmiina yms. odottamassa häntä töistä. Hänestä siis tuntui siltä että tarkkailin häntä liikaa ja elin hänen kauttaan. Se olikin totta, että paljon elin hänen kauttaan sillä oma elinpiirini olivat tuolloin hyvin kapeat. Hänen tarkkailun tunne johtui paljolti pelostani. Pelkäsin etten kaltaisenani riitä hänelle, jolloin yliyritin. Pyrin aina olemaan paikala jne.. Noh, kosahtihan se lopulta. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä että sillon erosimme. Mielikuvani ainakin on että ex. vaimoni on nykyisessä parisuhteessaan oikeasti onnellinen.
Rapiat puoli vuotta erosta rupesin olemaan parisuhteessa Kirsin kanssa. Pitkän aikaa menikin hyvin, vaikka olinkin yleensä aina odottamassa hänen töistä tuloaan,  olin hieman peloissani jos auton valoja ei heti ruvennutkaan näkymään odottamanani aikana. Yli vuoden kuluttua ostimme vanhan talon L.järveltä. Talon kunnostamisvaiheessa rupesin polttamaan itseäni loppuun kun yliyritin kyvyilleni. Päivällä olin tekemässä jotain siellä tuvalla ja yritin ehtiä Vimpeliin, jossa silloin asuimme,  laittamaan ruoan ja ulkoiluttamaan koirat, ennen kun hän tulee töistä. Pelkoa siis sillonkin, etten riitä, jos en yritä paljon.
Yliyritin L.järvelle muuttomme jälkeenkin tasolleni liikaa, vaikka ei siinä talon tekemisessä ois ollu mitään aikataulua.. Kesän jälkeisistä asioistahan oon tänne sitten kirjottanutkin. Onhan tosin nuo edellisetkin jo aiemmin täällä.. Ja seuraavatkin pitkälti.

Ensimmäisellä Käpylän kuntoutusjaksollani olin pari vuotta onnettomuuden jälkeen, silloin ajattelin että oompa mää kuntoutunnu ylihyvin/ nopeasti. Siellä jossain lapuissa luki että joidenkin asioiden hyväksymiseen/ tajuamiseen saattaa joillakin pahan tällin saaneilla mennä yli 7 vuottakin. Nyt mulla on sen aikaa tällistä menny. Aattelin silloin että määhän oon jo tolla 7v tällistä tasolla ja tiiän kaikki aivojen muutokset. Väärinpä aattelin...Tai tiesinkin asiat, mutta en vaan jotenkin hyväksyttänyt itellä. Vajaa vuosi tosta ekasta jaksosta mulle alkoi tavallaan pysähtynyt tila aivovamman aihuttamien muutosten hyväksymisen suhteen. Sillon osittain jopa häivytin mielestäni mun aivovammaa. Viime kesänä mulla oli Käpylässä jakso, ed. kerrasta 5 vuotta. Se muutti ajatteluani jotenki, ehkä avarsi ajattelua johkain. Silloin hyväksyin ite aivovammanen olevani, ja niitä mun pelkoja toisten puolesta oon jotenki tajunnu paremmin vasta jakson jälkeen. Onpa mun joskus lapsenomaisia mielenliikkeitäki ruvennu tajuumaan vasta nykysellään paremmin.. Ekalla Käpylän jaksollani multa kysyttiin, huomaanko että oisin muuttunnu lapsenomaisemmaks. Määhän silloin totesinkin, että joo. Silloin mulla oli Hessu sukat jalassa, tykkäsin pelata siellä toisten kans, tehä palapeliä ja mulla oli pehmolelujakin kotona jne.. Niitä pehmoleluja ei kyllä nykyään oo niinkään mutta eipä sillä, tykkään niistä vieläkin ja sen tohdin myöntää. Mielestäni aikuisten ihmisten tulisi myöntää, ainakin itselleen että monet elämän pienetkin asiat ovat merkittäviä/ mukavia. Aina ei tarvis sitä isoa päheetä autoa/ taloa, vaikka onhan nekin toki mukavia.. V...u, jos kukka, pikkulintu, auringolasku tai vaikka se pehmolelu on mukava, kaunis tai hellyttävä, niin se on..:) Taas hairahduin vähän sivuraiteille, mistä ei ollu tarkotus kirjoittaakkaan, mutta nyt jatkoa siitä lapsenmielisyydestä.. Sitähän en ymmärtänyt silloin ekalla jaksollani että lapsenmielisyys vaikuttaa käyttäytymiseen muutenkin tod, paljon ja aika laajaalaisesti. Pelit yms. on moneltaosin hyvää pintaraapaisua, mutta kun mielenikin on osittain vähän lapsi. Lapsella, tai kaltaisellani, jos on kivaa niin on oikeasti kivaa, pienen hetken kuluttua saattaa kuitenkin olla täysi p.... olo. Eli tunteet heittelee laidasta toiseen nopeasti. Sanonta: Lapsen suusta kuulet totuuden, tavallaan pitää munkin kohallani paikkansa. Tai eihän se toki aina totuus oo mitä puhun, mutta ajatus joka on juolahtanut ensimmäisenä päähän on jo kerinny suusta ulos, vaikka sen suun ois ollu joskus parempi pysyä kiinni.:)
Juuh.. Eli pelkojani muitten puolesta, lapsenmielisyyttäni ja joitakin pienempiä aivovammasta aiheutuneita muutoksia oon alkannu tajuumaan kunnolla vasta lähiaikoina. Kahdeksas vuosi onnettomuuteen lähenee ja vissiin sen ajan jälkeen ei paranemista juurikaan päässä tapahdu. Tai ei siellä oo varmaan pitkään aikaan mitään mullistavaa korjausta tapahtunnu, mutta vissiin useilla muillakin aivovammaisilla vielä seittämän vuoden huitamilla jonkinlaista korjausta tapahtuu. Mutta lapsenmielisyyden en haluakkaan ikinä täysin korjautuvan. Toki ne p.... olot sais jäädä pois, mutta on joskus oikeeti pirun mukavaaki..:)

















Tän blogin pitäminen on ollu mulle ihan hyvä juttu. Alkusyksyllä neuropsygolokini kehotti mua pitämään päiväkirjaa, rupesin pitään tätä. Tänne kirjoitus on jotenkin terapeuttista ja tänne saa helposti tyhjennettyä mieltänsä. Tänne kirjoitushan on periaatteessa julkista, vaikkei tätä hirveän moni luekkaan. Tekstin julkisuuden takia joitakin kirjoituksitani tänne tulee mietittyä vähän tarkemmin. Jotkut ois kyllä ollu parempi jättää julkaisematta, mutta mitkä oon tänne laittannu niin ne täälä olkoon. Päiväkirjaan kirjoituksia mitkä tietäisi jäävän vain itselle, miettisi huomattavasti pintapuolisemmin, jolloin ajatusten pyörittely jäisi päässäni vähemmälle. Tällöin olisin aika pihalla ehkä kauemmankin.. Unet mulla kyläkin on joskus jääny aika vähiin ajatusteni takia, siis liikaakin miettinny jotain tyhjänpäiväistä. Toisaaltaan viimeaikaiset kirjoitukset on ollu etupäässä semmosia joissa ei oo ollu paljon ajatuksiakaan mukana, mutta mun nukkuminen on kumminki ollu aika epävarmaa.. Että eipä nukkumisen ongelmat toisaalta johu tästäkään. Nukkumisen ongelmat on vissiin tyypillisiä osalle muillekkin aivovammaisille.
On itelle mielenkiintoista lukea täältä jotain pätkää, mitä oon tehny ja millaiset mielialat ollu vaikka joskus syksyn masentavina aikona. Tekstissähän ei suoraa useinkaan lue, että mimmonen olo mulla kulloinkin on. Ite kulloisenkin pätkän lukiessaan mielialat hyvin muistaakin ja ite saa monesti itelle naureskellakin, mikä v...un pössö sitä on silloin kirjotuksen aikana ollutkkaan. Tänkin kirjoituksenni luen ehkä kesällä, ja lukemisesta muistuukin hyvin mieleen tämänhetkiset mielialat. Ei nyt huonot mielialat oo, mutta toivottavasti joskus kesämmällä ois vielä mukavammat mielialat.:) Onpa tästä kirjotuksesta ainakin ajankulua mulle mikä ei oo kelloon sidottua.. Notta se on hyvä mulle..

Jooh.. Heräsin tosiaan aamulla viiden aikoihin kun korva tuli h..vetin kipiäksi. Oon sitte kai muuttunnu lapsemmaks muutenkin kuin mieleltäni, sillä korvatulehdusta mulla on ollu edellisen kerran joskus ala-asteelle, ja eikös se oo yleensäkin aika harvinaista aikuisiällä.. En toisaalta kyllä uskokaan että se ois normi kovatulehdusta, se on varmaan sitä, että mun aivot on sulannu mössöks ja nyt se mössö valuu korvakäytävään aiheutten kipua..Siltä se ainakin hetken tuntui.:) En tiiä onko tää sitä aikasempaa flunssaa, mikä ei oo aivan puhtaasti menny ohi, vai oonko saannu haalittua jostain kokonaan toisen. Voipi olla että huomiset pilkkikilpailut jää taas väliin. En kyllä tosin oo ees varma onko ne huomenna, vai muulloin..
Käy kuumana..Siis tietokone..Kohta se ehkä poksahtaa..  Muistaakseni lokakuussa tän ostin että takuutakin ois ainaki vielä jäljellä.. Mutta ois siitä turhaa vaivaa jos tossahus käy..Toivottavasti siis ei..