torstai 20. maaliskuuta 2014

Kiireistä mulle..

Tää viikko on ollu mulle liiankin hektistä enkä kertakaikkiaan pitkää aikaa jaksaisi jos ois näinkään paljon tehtävää. Ehjälle ihmiselle ei tekemisissäni ois ollu liikaa vaan asioitten aiheuttaman mahdollisen väsymyksen sais kuitattua kunnon yöunilla, mutta mää keikun nyt siinä rajoilla että väsymys rupeaa ilmenemään myös fyysisenä jokapaikan kipuna. Alkuviikko on mua uuvuttannut ja etten oikeen kipiäks tulis joutuu tästä eteenpäin muutamia päiviä yrittää pitää semmoisina etten tee oikeen mitään suurempia. Tai eihän kevyehkö fyysinen tekeminen esim. kävely mitenkään erityisesti uuvuttais, paremminkin pitää yrittää pää pitää semmosena ettei siellä ois liikaa mitään epävarmoja asioita, aikatauluja jne.. Eli ei erityisen paljon mitää pakollisia sovittuja aikataulutettuja juttuja kenenkään kanssa... Tai siis ainakaan lisää asioita tuleville päiville, sillä jotain on tullu sovittua tuleviks päiviks..

Toissamaanantaisen kolarin aiheuttamista vammoista..
Onneks siinä suurilta uusilta vammoila taidettiin välttyä, jos ei nitten niskani/ pääni rupea lähiaikoina oirehtimaan ikävämmin. Onhan mulla kyllä ajoittain ollut kolarin jälkeen aivotärähdykselle tyypillisiä oireita että oksennus nousee kurkkuun, huimaa ja pirun paha olo, mutta lähipäivinä on niiden kannalta ollut parempi tilanne. Niska on kolaria edeltävään tilanteeseen nähden usein ns. jumissa, ja tilanne ei silloinkaan ollu ihan normaali.. Ei niskat/pää normaalit oo eikä niistä ikinä normaaleja tuukkaan ja tämä hyväksyttäköön..
Jalat rupeaa oleen aika hyvät ja pikkumatkojen normaalissa kävelystä en heti tuu enää kipeäks. Ei vieläkään tartte aatella useampaa kilometria kävelevänsä mutta nää normaalit sisä/ piha/ kauppakävelyt jo kyllä onnistuu.
Ehkä ikävimpänä asiana viimeisestä kolarista seuras sellainen juttu mikä on ollut ärsyttävä joskus aiemmin mutta ei lähaikoina. Siis tämä asia siitä aiemmasta kolarista peräisin ja siitä muka paranin mutta nyt se p..ele tuli takaisin. Eli kun otan päikkärit, mitkä on mulle usein pakollisia, herättyäni olen kipeä etenkin hartioitten/ niskan/ käsien alueelta. Tai ei se suoranaista kipua oo mutta pistelevä/ turta olo ja pitkään joutuu ns "hehkuttaa" että pääsee ees ylös ja tämän jälkeenkin kestää hyvänaikaa ennenkuin mitään fyysistä suurempaa viittis tehäkkään..

Mm. mun lähipäivien juttuja.. Puheluita & käyntejä vakuutusyhtiöllä, useampi ajo välillä S.joki - L.järvi, käynti Ylivieskassa (onneks kaveri ajo), koiran hoitoon haku (nyt se nukkuu mun kyljessä kiinni;)), toim.terapeutin käynti, fys.terapiassa käynti ja autoliikkeissä käyntejä yms..
Eli mun aikaisempi auto lunestettiin. Pe. auton lunastaja soitti ja hinnasta aikamme väiteltiin ja ma. hän soitti uudestaan, lopulta hyväksyin hänen perjantaisen tarjouksensa. Lunastus hinnaksi tuli tietenkin pienempi mitä autosta alle vuosi sitten maksoin ja oon autoon paljon uutta osaa laittannut etten tietenkään omilleni päässyt mutta.. Mutta sain, tai siis saan kai oikeellisen korvauksen autosta sillä suoralla rahalla saa auton tavallaan halvemmalla kuin silloin jos matkassa on vaihtoauto. Eihän autoliikkeet ees kohtuullistakaan hintaa yleensä tarjoa vaihdossa.. Mutta joo, eli lunastusrahat mulle lähipäivinä maksetaan tilille ja erään autoliikkeen kanssa auton osto sovittiin niin että mää maksan auton sitten kun mulle rahat tulee ja auton omistusoikeus siirtyy sitten, eli nyt mulla on käytössä uus auto.:) Tai uus ja uus, ei se uus oo mutta mulle uus.  Saman ikäinen se on mitä aikaisempi autoni, mielestäni huonomman värinen, paljon laiskempi ja pitemmästi ajettu... Että ehkä taas oikeen hyvä ostos mulla.:) Tai enhän sitä  vielä oo maksannu mutta lähipäivinä..

Viime viikonloppuna kun hain polttopuita pihalta ladosta oli täysikuu juuri noussut ja katoin että ompas nyt komean näköinen. Aikani vaan töllistelin ja sitte mietin että siitä vois nyt saada hyvän kuvan. Ei mitenkään huipusti kuvaus ois silloin jaksattannu mutta hain kumminkin tuvasta kameran ja kävelin pihalta tien toiselle puolen ja muutaman kuvan eri säädöillä näppäsin.Tuvassa sitte katoin että kuva kuunsillasta järvessä on aika hyvä. Sen kuvan sitten julkaisin Facebookissa luonnonvalokuvaajien ryhmässä ja tykkäs siitä ilmeiseti muutkin kun tykkäyksiä sille tuli aika pian useampi sata..



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mieletön kuva, ihan huippu!!
kiitos, että jaoit kokemuksen��

Marko kirjoitti...

Kuvanottohetkellä järvi oli tosiaan mielttömän näkönen. Onneks kuviin sai talletettua siitä hetkestä ees jotain..