Tavallaan merkityksetön kirjoitus ja niin pois päin, taas.:)

Tässä kun facessa pyöri suomimusahaaste niin sen kautta rupes pyöriin päässä että mitkä on mulle merkittäviä ulkomaisia kappaleita.. Oonhan mää tänne aiemmin kappaleita laitelut, mutta nyt rupesin laajemmin aatteleen että mistä mää oikeen tykkään. Nimittäin av:ni myötä kun äkkiä pitää jotai sanoa niin pää lyö tyhjää eikä montakaan kipaletta tuu mieleen.. Eli silläpä nyt laittelen tänne ulkomaisia kappaleita putkeen että muistan että mistä mää tykkäsinkään.:) Max yks hyvä/ esittäjä, ja paljon mulle merkityksellisiä/ tykkäämiäni esittäjiä jää puuttumaan. Mutta jotain, niin pitkäks aikaa kun ne toimii..

Ekana semmonen kappale mikä kyllä on muutamia vuosia vanha mutta kumminkin se ekana tuli mieleen. Se Shakiran rat tatt taa on niin mahtava, ja rajiia.. Uuhh..:)

Nykyään kuuntelen paljon Aviciita, Pendlumia, David Guettaa, yms.->

Scooter on ollu mulle vuosia hyvä..

Välillä kun on huonompi mieli niin kuuntelen raskaampaa tai ns. aikuisempaa musiikkia..

Välillä haluaa palata nuoruuteen ja silloin:

Ja suomalaisia....

Ja näi pois päin..:)

Validiasta

En oo vähään aikaan tuntennu tarvetta tänne mitään kirjoittaa mutta nyt kirjoitan kun mun elämässä on ollut jotain vähän erilaisempaa.
Elikkä:
Tulin eilen Helsingistä kuntoutuskeskus Validiasta jossa mulla oli parin viikon jakso. Se paikka on sama missä oon aiemminkin ollu, vaan nimi on muuttunut. Aiemmin se on ollut Synapsia / Käpylän kuntoutuskeskus.
Saman tyyppisesti jakso siellä meni kuin aiemmatkin, aluksi tuntuu etten siellä kauan jaksaisi olla, alkupäivien jälkeen on oikeen mukavaa ja loppupuolesta jaksoa ei haluaisi sieltä välttämättä lähteäkkään. Tai kyllä tavallaan sieltä poislähtö oli nyt ihan mukavaakin mutta on sielläpaikassa hyviäkin puolia mitä kotona ei oo. Hyvää siellä mm. valmis hyvä ruoka, sopivasti tekemistä ja lepotaukoja, kuntosali jossa osaan tehdä liikkeet riittävän kevyillä painoilla itseäni lisää rikkomatta, akupunktio, hieronta ja yksilöterapiat. Fysioterapian kautta löytyi hyvin toimivaa apuvälinettä hilitsemään ajoittaisia s..tanallisia kipujas alaselässä/ lonkassa, puheterapeutti opetti, tai paremmin muistutti asiasta että väsyksissä ollessani ryhmässä kommunikointi väsyttää lisää nopeasti ja asioita alkaa minulta mennä ohi jne., toimintaterapeutti opetti/ muistutti laatimaan sopivaa jaksotusta tulevalle elämälleni jossa työn/ ruumiini vaativan levon määrä on sopusoinnussa keskenään ja neuropsykologi piti kokonaisuutta yllä ja opetti/ muistutti huomaamaan/ hyväksymään vammani aiheuttamia piirteitä/ rajoitteita itsessäni. Kokonaisuudessa yksilöterappeutit oli kaikki hyviä/ osaavia vaikka kaikki neuropsykologia lukuun ottamatta olivatkin minulle aiemmin tuntemattomia henkilöitä. Kiitos terapeuteilleni.
Parasta kontottusjaksoissa taitaa kuitenkin olla vertaistuki, tuolla paikassahan on pelkästään selkäydin tai aivovammautuneita henkilöitä. Toisista ihmisistä vamman aiheuttaneet piirteet kykenee usein huomaamaan helpommin kuin itse itsestä. Piirteet itsessä tajuttuaan osaa ne ottaa paremmin huomioon ja osaan piirteistä pystyy itse vaikuttamaan kun muutokset osaa kunnolla huomioida. Hyvää olo tulee myös kun tapaa kuntoutujan jota onnistuu tukemaan ja luomaan uskoa tulevaisuuteen, siitä tulee oikeasti mulle hyvä olo, koen tunnetta että on mustakin joskus jotain hyötyä.. Parasta paikassa/ vertaistuessa on kun ei tarvi  ns. särmätä vaan siellä voi olla vapaasti ihan oma itsensä. Siellä voi/ tohtii hyvin nauraa itselleen eikä tarvi häpeillä mahdollisia omia pikku tötöilyjään. Kiitos monille kuntoutujille, etenkin "tavallaan" porukoille.:)
Eli taas jaksolta uusia kaverita tuli ja toivon että heitä joskus tulevaisuudessa näkis.