Makoilin mutta..

Keskiviikon ja torstainkin ihan rauhassa otin mutta en osannu riittävän kauan olla kyykkimättä/ ajelematta/ raskaampaa asiaa siirtämättä ja alaselkä on taas jatkuvasti kipeä.. Kyllä kävely nyt onnistuu mutta etenkin kävely raskaalta tuntuu ja jalkaakin jomottaa jatkuvasti..
No tuli torstainakin vähän ajeltua mistä selkä/ lonkka ei oikeen tykkää. Autolla ajoa ei tullut kuin 150 km mutta kun leikkasin pihani nurtsit niin sehän selkää täryttää. Ei selkä kuitenkaan sillon to. iltana mitenkään erikoisen pahana, ettei ajelut ainakaan paljon huonontannut.
Eilen sitten jouduin naapurimökin pihan nurmikot leikkaamaan kun oon jo aiemmin mennyt lupaamaan että ne joskus leikkelen. No ei tästäkään töyssytyksestä vielä juuri mitään mutta.. Illemmalla komia tyyni keli ja teki mieli lähteä järvelle..
Järvessä vesi matalalla ja mun raskas vene ei niin hyvässä ranturissa ja vähän kaukana vesirajasta. Yksin sen veneen vesillelasku/ nosto, vaikka vene ei mikään iso ookkaan, ei oo mikään maailman helpoin homma. Kuitenkin aattelin että pikkuhiljaa sitä koitan siirrättää niin ettei selälleni mitään raskasta liikettä tulis. Mulla ei ollu vielä ees kalavahkeitä mukana kun aattelin että haen ne myöhemmin jos veneen hyvin vesille saan/ moottori toimii jne.. No melko asiallisesti veneen sain ohi ranturista mutta kun vesi matalalla niin sittenhän tuli välillä kiskottua senverran kovin että otsan verisuonet meinas poksahtaa.:) Sitten kun vene vesillä siirsin vähänmatkaa veneranturia ja lykätä/ nostaa sai silloinkin välistä kunnolla. Tässä vaiheessa aattelin että koitampas ajaa moottorilla että toimiiko se nyt kunnolla, ennenkö käyn kotosalta hakemassa kalavärkit. Hyvin kone lähti käyntiin ja kun käyntiääni ei oo ihan tasainen niin aattelin että käympäs vähänmatkaa kovempaakin kuin uistelunopeutta ajamassa. Yksin kun kovempaa koitin ajaa niin totesin ettei sillä yksin kannata ees täysillä yrittääkkään ajaa.
Vaikka moottorin säätö on niin lähellä venettä kuin saa niin silti vene "keulii" eikä lähde liukuun ollenkaan-> kova pärinä, iso aalto ja vene ei kulje juuri uistelunopeutta kovempaa. Saattaapi yksinkertaisesti olla tuo moottori on liian pienitehoinen liukuun saattaakseen noin raskasta venettä.. No kumminki, kulkee se periaatteessa uistelunopeutta, eli tyhjäkäynnille uistelunopeutteen päästin moottorin kun se oli vähän lämmennyt, aattelin kuulostella miten kone käy tyhjäkäynnillä. No ei käynny ollenkaan vaan aikalailla heti sammui. Aikani moottoria ulapalla käyntiin nykin ja v..ttu p....leet &¤"%# pyöri päässä... Viimei se kumminki onneks lähti käyntii ja heti lähtörantaan ajoin enkä enää kalaanlähtöä enää aatellutkaan.
Veneen sain viimen takasin ranturiin hilattua, vaikkakin välillä sai lykätä/ vääntää aika kunnolla. Noh, sitten kun vene ylhällä muistin ettenhän mää ollu muistannu avata moottorin tankin ilmaruuvia-> alipaine-> mistä mahdollinen koneen sammuminen..
En kuitenkaan enää uudestaan venettä vesille yrittänytkään laskea sillä selkän tuntui jo vähän ikävältä. Mutta silloinkin totesin että vanha sanonta pitää kyllä hyvin paikkaansa, "tyhmästä päästä kärsii koko ruppi"..  Tyhymän pään, eli mielen yltiömäisten kuvitelmien tilaani nähden, yleensä ees lähin venettä vesille yrittämään. Tyhymän pään, eli muistamattomuuden vuoksi sitä ilmaruuvia en ollu avannu ja nykin kohtuu kauan konetta turhaan järvellä käyntiin, ja siitähän kiertoliikettä mun selälle. Ja tietysihän sitä harvan pään takia kerää pikkasen masennusta itelle kun mikään ei tyypillisesti onnistu...
Jooh. En tiedä mitä tänänkään sitten yrittäisin tehdä. Järvelle vois sään kannalta yrittää lähteä, varmaan parempi ettei yritäkkään kun siilloinkaan ei kaikki kuitenkaan onnistu, etenkään kun selkä on jo valmiiks kipeä. S.joelle voisin Annelle mennä, en tiedä kannattaako sekään sillä sinne ois pätkä ajoa ja mulla on hoitokoira joka sielä ei oo ollut. Voisin olla illan täällä kotosalla, sekään ei hyvä kun täällä itekseni varmaan eniten ittäni masentelen...
Ja aikataulut masentaa, kaivuri jonka yli kuukausi sitten oon tilannu pihaani oikomaan ei oo ehtinny käymään vieläkään...

Makaa..

Taas "saan" etupäässä maata muutaman päivän, tai korkeintaan pikkusen töpötellä pihalla. Nimittäin alaselkäni toissayönä säkeenty taas niin ilkeäksi ettei nyt kävely oikeen mukavalta tunnu. Selkänihän oli jo tässä hetki taaksepäin niinkin hyvässä kunnossa että kävely ihan hyvin kulki ja jopa koukistelut jollainmuotoa onnistuivat. Tai ei tietenkään mitään yhtään raskaampaa tarttennu nostaa mutta kumminkin, nurmikonkin pystyin päristämään muutama päivä sitten..
Ehkä alaselkäni säkeenty siitä kun toissapäivänä kasvimaata perkkasin ja kylvin, elikkä koukistelin. Ei selkä heti kyykkimisten jälkeen kivuliaasti juilinnut vaan kipu alaselkään alkoi tulla vasta yöllä, mutta ehkä kivut kuitenkin kyykistelyistä johtuvat..
Eilinen päivä ei varmaan varsinaisesti hyvää selällä tehnyt vaikka ei kai erityisemmin pahentanutkaan. Selkä ei päässyt juuri puhtaasti lepäämään, vaan mahdollista "paranemista" hidasti päivän. Ajoin eilen autolla aika pitkästi kun käytin aitiä eilen Oulussa sairaalassa.. Ajo kyllä onnistui ihan hyvin eikä matkaa tarvinnut jatkuvasti pysäyttää jaloittelun/ rupin oikaisun vuoksi, että on selkä joskus pahempanakin ollut..

Sais vaikka tulla nyt se kk. sitte tilaamani kaivuri pihan kaatoja ja pihan sepelikerrosta laittelemaan. Siinä hommassa mun ei tarvis muuta kun vaikka makuuasenosta huudella mitä tehdä ja homma etenis.:)

Se on niinko kesä ny.

Pääskyset laulelee, voikukat kukkii, perhosia sillointällöin näkyy, on lämmin ja ennenkaikkea selvin kesän merkki, usein pärisee.. Joo pärisee äänellä josta niin maan p..leesti tykkään..
Eli ruohonleikkurit pärisee, ne kuuluu kyllä pakosta suomen kesään ja naapurit on nyt ruvennu ensimmäisiä nurmikoita leikkaamaan. Ite en oo vielä nurmikkoa leikannu kun mulla ei vielä oo nurtsi niin pitkää että sitä ois vielä mitään järkeä leikata, mutta ehkä ens viikon puolenvälin jälkeen joutuu nurtsia leikata. Siis jos leikkaus selkäni takia onnistuu..
Kyllä kävely periaatteessa nyt onnistuu ja ainakin auton penkillä pystyy kohtuumatkan ihan hyvin istumaan, mutta. Eilen menin S.joelle autolla ja siinä vaiheessa ei tuntunut mitenkään erikoiselta, mutta kun siellä lähdin kävelemään kauppaan Prismaan missä joutuu vähän kävellä, niin kävely oli kyllä aika hiipimistä ja pysähtyä joutui monesti. Etenkin jaloista vaan oli voimat kateissa ja lihaksia yhäaikaa poltteli ja kylmötti. Tosin persepuolelle oli vaan kylymä.:)
Muta lisää siitä pärinästä. Mää en pääse enää pärinää täysin karkuun vaikka lähtisin järvelle kalaan. Hain nimittäin toissapäivänä veneeseen käytetyn pikku polttomoottorin ja sehän pärisee.:) Sen verran vaan mun veneessä vedenvastusta ettei sähkömoottorin akku oikeen kauaa riitä -> polttomoottori. Ja on se vene soutamiseen turhan raskas, etenkin nykyisen kuntoiselle selälleni.. Tosin en mää varmaks tiedä pääsenkö moottorillakaan uistinta järvelle vetämään sillä en tiedä voinko pitempää aikaa selkäni vuoksi veneessä istua, mutta toivotaan nyt ainakin parasta..

Alaspäin

Mieliala tipahti tänään pikkasen alaspäin, sehän on viimeaikoina ollutkin niiin yläällä että varaahan ois..
Eli tänään mulla oli fysioterapia ja siellä tuumattiin, vaihteeks eilen rikkomastani selästä että vika on aika todennäköisesti välilevyssä. Välilevyähän ei saa vissiin yleensä ainakaan ennalleen hoidettua ja pahimmillaan semmonen vika voi viedä kävelykyvyn.
Välilevyn pullistuminenhan ei tietenkään yhtä-äkkiä tuu vaan se vaatii pidemmän ajan asentovirhettä selkärangassa. Semmoinen pidemmän aikainen virhehän on mun alaselässä selässä ollu 10v., siitä ensimmäisestä pahasta kolarista lähtien. Aika useinhan selkäni on tämän tapauksen jälkeen alaselästäkin rikki ja tällöin ei oo aina kävelykään hyvin onnistunut.. Eikä kyllä tietenkään siitä maaliskuisesta kolarista mitään apua kyseiselle kohtaan, sillä perse pysyi aika paikoillaan penkissä ja yläkroppa liikkui voimakkaasti vasempaan jolloin sivuttaisvääntöä alaselkään tuli.
No jos tämäpaikka ajanmittaa muka hyväks korjautuiskin niin jatkossa mun tulis muistaa etten mitään ees puoliraskasta yritä siirtää niin että alaselkään tulis kuormitusta. Niin muistaa taas.. Onhan mulle asiasta useinkin aiemmin kerrottu etten sais fyysisestikään mitää liikaa yrittää runnoa ja aijoittain asian ymmärränkin, mutta joskus se pakkaa unohtumaan... Nimittän meillä aivovammaisilla, joillain muillakin kuin mulla, tulee herkästi semmonen vimma jos apua ei samalla sekunnilla tule, että "pirä p..kele tunkkis, ei tartte auttaa", ja sitten naps jostain puolelta kroppaa kun tekee liiallisesta kiskaisusta tms. Muillaki kun mm. tänään kävin kahvilla av:eisen kaverini kanssa, joka oli muutama päivä sitten rikonnyt ehjemmän kätensä olkapäätä niin että se ehkä leikkauksen vaatii ja toipuminen siitä ois pitkä ja käsi ei välttämättä entiselleen palaa.
Hänellä olan rikkoontuminen oli tulut niin, kun teräskontin alla olevaa lankkua ois pitännyt vähän siirtää kontin siirron yhteydessä. Paikalla oli konttia siirtämässä kaivuri  ja kaverini oli lankun siirrosta koneen kuskille sanonut mutta kuski ei ollut heti lankkua siirtännyt. Tällöin kaverini oli ottanut lankusta käsin kiinni ja kunnolla kiskassu -> olkapää napps.. Eli av -> pikkasen hätäisyyttä/ vimmaa hänellä kuten myös usein minulla. Tai av:han on toki aina mutta sitä "vimmaa" vaan joskus.:) No joo, eli oman selkäni eilen itse rikon kun nakkelin mun kaadetun kuusen oksia läjään takapihalle, osa oksista on aika isoja (yli 4m pitkiä ja liki kymmentä senttiä paksuja tyvestä) ja pikksen mulla oli sitä vimmaa selän poksahtamisen hetkellä mukana..

Mutta jooh, onhan nyt ihan hyviäkin juttuja. Mm. puheltiin sen kaverini kanssa että meistä sais koottua yhden melko ehjän henkilön kun ottais sen jalat/ selän ja mun kädet ja pään sisältä valikoistais kummaltakin ehjempiä kohtia, selkäni on ollut joskun huonompikin mitä tällä hetkellä, vaikka kävelyni onkin nyt aika töpöttelyä onnistuu kuitenkin lyhyitten matkojen kävely, yöllä kovassa tuulessa ei tarvinnut jännittää kuusen kaatumista sillä sehän on jo nurin, ja,, aurinko paistaa ja vuodeaika on mukava ja.. ja, autoni toimii ainakin vielä ja ja ja, onhan noita.:)

..............................................
Pelottaa...
Nyt taas pelottaa että joudunko tulevaisuudessa tästä paikasta luopumaan.. Asiasta oon tänne joskus kirjoittannut, että ehkä mun pitäis tästä paikasta luopua sillä alaselkäni/ lonkkani aikaisemmat pahemmat rikkoontumisetkin liittyy tähän paikkaan. Täsä paikas on vieläkin tekemättömiä hiukan raskaampia tekemisiä ja tulee olemaan aina, ja tää paikka ei tuu valmiimaks jos mää en joskus jotain yritä fyysisestikin tehdä..
Tai tulishan kyllä jos osaisin/ kehtaisin odottaa ja apua pyytää mutta kun sekään ei mulla helposti onnistu.. Oon niin hätäinen että yritän jotain typerääki ite tehdä ja en kehtaa apua pyytää, kun sisimmässä haluan muille esittää että määkin muka johonkin pystyn, siis enempään mitä oikeasti nykyiselläni kykenenkään.

Kuvittelen että muka voin nykyääkin jotain oppia mutta ompa mun oppiminen itsestä ollut lähivuosina kuitenkin aika hataraa. Alaselkää kun oon täällä aiemmin rikki saanut mm. hirsien siirrosta, sementtisäkin siirrosta ja kivien siirroista, niin oon varmasti silloinkin päätttänyt etten mitään raskaahkoa yritäkkään enää siirtää. Mutta eih, aina jonkin ajan päästä kuitenkin jotain uutta yritän ja sitten selkä naps... Onhan selkä kyllä jokaisen kerran jälkeen keveämmästä liikkeestä säkeentynyt, etten ihan aikaisemman raskuista oole yrittänytkään siirtää mutta.. Selkäni ei ole ikinä edellisistäkään "napsahduksista" tilannetta edeltävään kuntoonkaan täysin palautunnut että..
Tulevaisuudessa jos selkä taas jotenkin korjaantuu tulis keskipainoisten juttujen siirtelyäkin välttää sillä normaalielämä käy hyvin hankalaksi jos tilanne olisi tästä huonompaa...

Jos mieleni täyttyy liiaksi tekemättömillä teoilla ja asioilla joista ei varmaksi tiedä niin silloinhan mulle tulee koko vartalossa olevaa kipua/ väsymystä tai sitten masennusta. Erilaisia asiota saan tukittua päähäni liikaa missä tahansa että senpuoleen tää paikka ihan ok. Mieleni aioitten puolesta oon pääni saanut nykyään pysymään kohtuullisesti aisoissa, että jotain hyvääkin, mutta mutta..
Mun elämä tulee aina olemaan tasapainoilua mielen kanssa, mm. etten yritä tehdä fyysisestikkään liian raskasta, vaan tulis ymmärtää että oon sairaseläkkeellä ihan syystä..
Kyseisen asiankin oon tänne aiemmin kirjoittanut, että muista Marko taas. Muista muista muista..:)

Paha mieli

Ei mieli oo nyt lähiaikoina muulloinkaan mitenkään huipussaan ollut vanhempieni sairasteluitten takia, mutta.. Tänhetken mielipaha johtuu kuusesta. Pihani kuusesta joka oli mielestäni niin hieno että tän tuvan ostoon aikoinaan se vaikutti erittäin positiivisesti. Eli en tiedä asuisinko nyt tässä ilman että se kuusi ois pihassa ollut. Nimenomaa ollut.. Se kuusi kaadettiin tänään...:´(
Kuusi oli Suomen itsenäisyyden 50 v. juhlakuusi eli se on istutettu v. -67. Eihän se oo siis vielä puun iälle mitään se aika mitä se on tuossa ehtinyt kasvaa mutta oli se hämmästyttävän suuri ikäisekseen. Tai ei se mitenkään hirmupitkä ollut mutta paksuutta tyvessä oli kyllä paljon, sillä vuosirenkaat olivat joiltain vuosilta yli sentin paksuisia.
Puun kaatoon lopulta päädyin sillä nykyään tuulet ovat joskus kovia ja tulevaisuudessa todennäköisesti tuulet tulevat yltymään. Eli kaatumista tuulessa pelkäsin sillä se olisi ylettynyt kaatumaan pitkästi minun taloni päälle sekä myös naapuritalon päälle. Lisäksi kun toisenpuolen naapurit puhuvat heidänpuolella muutamien puidensa kaatamisesta niin silloinhan sieltäsuunnalta tuleva tuuli oisi osunut kuuseeni pahemmin, ja jos se sieltäsuunnalta olevassa tuulessa olisi kaatunut olisi se kaatunut nimenomaan naapuritalon päälle..
Tai ehkä suurin syy kuusen kaatamiseen oli lähinaapurini lähes joka keskustelussa mustaminen mainita, tai paremmin muistamattomuus että hän on jo usein asiat sanonut (92v.), että paikalla aiemmin olleeseen puuhun on salama iskennyt ja että tuulet on yltynnyt että puut kaatuu talojen päälle ja hormit ei vedä jos puita liian lähellä taloa ja näköestettä ja ja..... Tosia nuo hänenpuhumansa asiat kyllä ovat ettei sen puoleen..
No jokatapauksessa pelko kuusen kaatumisesta tai salaman iskemisestä on minulle tullut niin paljon että pihapuiden kaatajan soitin ja nyt hieno kuusi on nurin...

Mun tuurilla salama iskee heti ensimmäisessä ukkosessa suoraan taloon sillä nyt talon katto on korkein kohta pihapiirissä.

Kilpis -14

Tänä vuonna tuli käytyä Kilpisjärvellä Vain 2 kalaa pilkkikilpailuissa, eihän taaskaan reissu ihan kympillä onnistunut vaika auto nyt matkan kestikin.
Kisat siellä oli lauantaina ja sunnuntaina, ja sinnepäin lähettiin Annen kans jo torstaina koska matka on pitkä ja matkaa en kerrasta enään aja. Torstaiyöks mentiin Ouluun Kylpylähotelli Edeniin ja siellä oli ihan sopivaa ja saunat lämpimiä. Perjantaina aamusta sieltä lähdettiin ajamaan pitkää matkaa perille ja alkuillasta perille saavuttiin ja matka meni hyvin kun tietkin oli koko matkan sulia ja lähes kokomatkalta kuivia.
Majoitteena meillä sinne oli teltta jossa sisällä kaasulla toimiva säteilylämmitin. Muutama vuotta sitten siellä oon teltalla ollutkin ja kohtalaisesti tarjennut, mutta mutta.. Viimeisen kerran paikalla oon ollut asuntovaunulla kun aikoinani oon varmaan päättänny etten sinne telttamajoitukseen tarkene lähtiä. Olin siis nyt teltta-asian unohtannu ja teltan kanssa siellä oltiin ja yöllä oli kylymä.. Päätös siis taas, en enää taaskaan ikinä lähde kyseiseen tapahtumaan teltan kans. Jospa nyt asian muistais kun muistiin kirjoitan.:)

Asunto autoja ja vaunuja muttei jostain syystä telttoja.:)

"Lämpönen" teltta keskellä

Lauantaina sieltä sitten soitettiin Muonista paluumatkaa varten sunnuntaiksi varaamaamme pikku mökkin vuokraajalle, että voisko mökkiin tulla jo tänään, onneks voi.. Pilkkikilpailuissa iltapäivällä kuitenkin Kilpiksellä käytiin. Pilkilläkään ei ihan kilpailun loppuun tarjettu olla, eikä tietenkään saatu kalaakaan. Mutta ei lauantain kisoissa hyväksyttävää kalaa saannut kukaan muukaan muutamasta sadasta jäällä olleesta pilkkijästä. Ne kisathan on siten tehty ettei sieltä monesti saada kisoissa montakaan kalaa vaan suurinosa hyvistä palkinnoista menee osallistuneiden kesken arpomalla. Huono kalasaldo on saatu aikaan niin että pilkkialue on pieni jolloin pikkijät veri vieressä, Kisat kun alkaa niin säikähtäähän alla olevat kalat sitä kairojen jyminää ja lähtevät rauhallisimmille vesille. Ja on pilkkipaikka kyllä liian syvän veden päälläkin.. Kisojen jälkeen sitten lähdettiin ajelemaan Muonioon lämpöiseen mökkiin.
Annella oli silloin lauanaina synttärit ja ne oli varmaan ikimuistettavat, nimittän ainakin kylymä on ollu heti kun vuorokausi vaihtui perjantaista lauantaiks.:)

Aika monta pilkkijää kohtuu pienellä alueella.

Sunnuntai meni sitten etupäässä mökillä itteään sulatellessa ja lepäillessä. Hyvässä rantasaunassa silloin käytiin ja Anne kävi avannossakin, ite en tarennu muuta kuin jalakoja vähän matkaa kastella.

Maanantaina aamusta lähettiin ajelemaan kotia kohti. Ajaminen ei niin pitkää matkaa ois mulla varmasti onnistunutkaan jos ei ois ollu edellistä lepopäivää, ajokeli niin hyvä ja auto mukava ajaa matka-ajossa. Illalla sitten saavuttiin tänne ja jaksoin ajaa koko matkan, toki aika-ajoin pysähdellen. Ajaa kyllä tuttuja maanteitä jaksan pitkästikin sillä maantieajossa ei oo liikaa mietittäviä asioita. Jos etteen tulevia asioita normielämässäkin joudun miettimään paljon niin silloin mulle tulee väsymys hyvin pian, ja väsyneenähä en vois ajaa.. (Esim. tää kirjoitus paljon väsyttävämpää mulle mitä ajaminen) No kumminkin, hyvä että tultiin vasta maanantaina kun sunnuntaina täällä oli satannut yli kakskymmentä senttiä lunta ja tietkin silloin lossussa. Vielä tullessakin täällä näkyi jopa joillain katoilla pikkasen lunta, mutta tiet oli onneks kokonaan sulat.

Ja siitä maaliskuisesta kolarista seuranneista vammoista, alaselkä oli kipeä kun pitkään autossa istui ja niska oli ajoittain kipeä muttei matkasta juuri kipeämpi mitä se on monesti muulloin, polvet siinä kolarissa lisää säkeentyivät ja oli lähellä ettei niiden vuoksi jossain vaiheessa joutunut kävelyä lopettamaan. Mutten kokonaan joutunut että nekin jo melko ok. Niin ja arpaonnikaan ei tapahtumassa suosinnu, ei siis tullu voitettua moottorikelkkaa, mönkijää, perämoottoria jms. mitään muutakaan sieltä, byyh..