2V.

Kaks vuotta on nyt kulunut siitä kun edellisestä pitkästä parisuhteesta erosin. Eroon johdatti asia että juuri ennen eroa olin kuntoutusjaksolla Helsingissä Synapsiassa jossa muutuin ja aloin vasta ymmärtämäään ettei minusta ennen onnettomuuteni kaltaista ihmistä enää koskaan tule. Eli tavallaan luovutin  yrittämisen/ esittämisen itselleni.
Eron jälkeen koin itseni hyvin ykinäiseks ja rupesin syksymmällä tätä pitään ja tänne kaikkea huttuja kirjoittamaan. Pahaa oloani myös silloin lisäs se että tiesin ettei eromme ex kumppanille ollut mitenkään helppo vaan häntä tavallaan pahastikkin loukkasin..
Vasta nykyään olen keskimäärin oikeesti ihan onnellinen, niin myös kuvittelen ex kumppaniniki nykyään olevan..
Oon ollut tän kahden vuoden sinkkujakson aikana muutaman kerran oikeesti ihastunut johonkin henkiöön mutta oikeessa parisuhteessahan en oo. Mitä pidemmälle mennään tätä aikaa taaksepäin niin sitä syvemmin/ verisemmin oon ollut johonkun ihastunut. Tällöin on aina dissaus tapahtunut vastapuolelta ja sen jälkeen oon ollu pitkään alahuuli pitkällä aika masennuksissa ja tänne masentavia tekstejä kirjoitellut..
Oon nimenomaan ollut välillä oikeesti hyvin allapäin sillä aivovammahan vahvistaa tunteita puoleen jos toiseen, ainakin kohdallani.. Av:n takia ehkä skippauksia kohtaani on tullutkin sillä näytän tunteeni liian selvästi ja en oo tällöin sellainen itsevarman/ pähiän oloinen mies vaan ennemmin henkisesti sellainen pikkutytön tyyppinen. Tai sitten musta kuvitellaan että mää vaan esitän ettei toi voi aitoa olla jne.. No kuitenkin, tänä kahden vuoden pätkänä oon välistä ollut hyvin masennuksessa ja oon kokenut etten mää kellekkään ikinä kelpaa...
Kuitenkin nykyään oon siinämielen hyvässä tilanteessa että jos/ kun skippaus kohtaani tulee ihastukseni suunnalta, en rypedy enää itsesäälissä viikkokausia vaan nopeampaa tulee tunne," pidä tunkkis p..kele". En siis skippauksesta itteeni täysin syytä vaan tulee tunne että, et vastapuoli oikeesti ymmärrä että mitä just menetit..
Olen kyllä nytkin etääseen henkilöö ihastunnut ja saattaapi olla että sieltä suunnalta täys skippaus tulee, tai aiemminkokeman mukaan en yhtääkkiä vaan saakkaan minkäänlaista kontaktia.. Mutta uskon että mahdollisesta tapauksesta en enää yhtä syvälle vaivu mitä aiemmin vaan koen että elämä jatkuu. Jos jatkossa kohtaani skippaus joskus tullee toki kirjoitan tänne hetken ruikun ruikun byyhh, kirjoituksia mutta en usko että enää oikeen pitkää aikaa.
Elämä on kuitenkin kokonaisuudessaan mukavaa vaikka vastaiskuja joskus vääjäämättä tuleekin..:)