Haalimista

Semmoseks pikkukiveks, mistä täälä 3.11.-11"yöllisiä ajatuksia" kirjoittamassani pätkässä kerroin, voidaan kai laskea tälläviikolla haalimani asia. Tai oikeammin se kait on iso läjä niitä pikkukiviä. Se on auto. Tänään sen maksoin, että nyt se on mun. Hyvä asia vaiko ei, rahallisestihan se on huono.. Se on Skoda Superb -05 autom. 1,9TDI. Edellisestä autostani rupesin poksahtamista pelkään ja tämä viikko onkin mennyt etupäässä nettiauton ääressä ja alle sadan km.n päässä olevia liikkeitä kiertäessä... En toki tiedä vaikka vanhanikin olisi kestänyt ties kuinka kauan hyvänsä, mutta on tohon nykyiseen paljon parempi luotto. Ja on se muutes todella hyvä ajettava verrattuna entiseen autooni. Se paha puoli siinä on, että rajoitusten noudattaminsessa pitää olla mittarin tuijottelussa tarkkana ennen kuin on siihen tottunnut. Se ei oo mikää kärtynen ohituksissa mutta, mutta. Vauhti ei siinä tunnu läheskään yhtä paljon kuin entisessä autossani....
Mutta ennenkaikkea se on hyvä itsetuntoni kannalta...........
.................

Näyttää kuvassa renkaat jotenkin säälittävän pieniltä.... Noh, toi on kumminkin nyt mun. Ja väri ei oo mikään pähiä mutta se on hyvä siinämielessä ettei tossa oikeen pahasti kura näy. Mm. kuten kuvasta näkyy, se on aika paskaanen...
...............
Ja taas jälkilisäystä. Toi väri on ehkä kesäaikana paree, ko näin ko on lunta.
Taas uskottelua itelle....

Leipuri hiiva..

Käytähän Marko mittoja jos leivot..
En oo elämässäni monesti leiponut vaikka ruoanlaitosta muutoin pidänkin. Viimetalvana L.järven tuvan leivinuunissa pari kertaa koitin leipää ja pullaa tehä. Ei ne oikeen sillon onnistunnu mutta oli kumminkin ihan syötävän makusia. Leipomisen varmaan kannattais ohjeen mittojen mukaan tehdä, mutta kun ruoanlaitossani on yleensä käytössä menetelmä summassa, niin sitä käytin äskön myös sämpylöitä tehdessäni. Pussinkyljestä kyllä ohjeen alussa luin mutta kun aattelin vaan yhen pellilisen teen niin tein summassa. Lupputuloksena oli että yhelle pellille ne mahtu hyvin ja jauhoja meni kyllä olevinaan jonkinverran että onkohan mun hiiva kohottannu niitä oikeen ollenkaan.. Saattaa olla pikkasen kovannäppejä. Ne on nyt uunissa, jännitystä...:)
....................
Paistunnu....:(
Tuli sitten ajatushärö taikinanteon alussa ja hiivaa ois saannu olla tuplat enempi..

;;;;

Halsualla synnyikodissani tuli käytyä pitkästä aikaa.. Eipä siellä ollu mitään uutta ja mullistavaa. Lunta siellä on paljon enempi mitä täälläpäin, vaan niimpä on jokavuosi. Matkalla näkyi muutamia Laulujotsenia mitä en oo vielä tälle vuotta nähnyt ja yks Mustarastas. Halsualla pari peltopyytä jahtas vuoronperään toisiaan että pikku soidinhommat oli niillä menossa, kevät tulee. Niillä linnuilla käy kissa ja hiirileikki, se toistensa jahtaaminen paljon nopeampaa kuin ihmisillä...

                                           On Halsualla pikkasen enämpi tota lunta..

 Yllätävän kovaa pääsee Peltopyyt juoksemaan. Juoksun ajalta, missä ois ukko sekä akka, en hyvää kuvaa saannut.

En oo ennen ainakaan houmannut tommosta valkopyrstöistä Talitinttiä. Halsualla se lintulaudan alla pyöri muutaman kerran.

Joo, ei, joopas, eipäs...

Pähkäilynä nyt menisinkö huomenna Hankasalmella olevaan  Revontulipilkkiin.
Vaihtoehdot: 1. en mee ollenkaan. 2. meen käymään eestaas. 3. meen aamulla ja oon yötä Jyväskylässä hotellissa.
Halvin ja helpoin vaihtoehto ois ykkönen. Kakkosen toissaltaan vois jättää aamullakin tekemättä jos siltä silloin tuntuis. Kolmonen vois olla mukavin ratkaisu. En oo ollu Jyväskylän keskusta alueella muistaakseni ikinä yötä. Siinämielessä kakkosta keveämpikin että toinen ajomatka siirtyis seuraavalle päivälle. Eihän matka mikään mullistavan pitkä ookkaan n.3,5h/suunta, mutta itteni tuntien olisin ehkä aika väsynyt jos ed. yön unet ei ois ihan onnistunut ja kumminkin kun siellä järvellä tulis usiampia tunteja ulkona oltunakin. Tylsäkin se väli on. Myöskin kallein vaihtoehto se ois. Toisaaltaan en oo pitkään aikaan ollu missään muualla yötä kuin täällä tai L.järvellä. Tampereen reissua oon kyllä aatellut seuraavaks viikonlopuks, mutta ehkä sen vois jättää tuon johdosta väliin. Se Kuusamon kuvausreissukin jäi väliin kun olin kipiänä. Alkukuusta "säästin" enkä menny sinne silloin kaalliimpina hiihtolomaviikkoina. Enhän oo itseasiassa poistunnu Pohjanmaitten alueelta vielä tänä vuonna ollenkaan....  Näin hienolla kelillä tekis mieli johkain mennä, mutta sätiedotus uhitteli huomiseks sateita. Että en oikeinta vaihtoehtoa tiedä....... Mietintää, mietintää................ Meen yöks.......... En mee ollenkaan... Käyn vaan pyörähtämäss siellä....  ...     .......

.......................................................

Nyt iltapäivällä rupee vaikuttaan että toi kolmas vaihtoehto ainakin jää pois. Päivällä meinasin että hotellihuoneen sieltä varaan, mutta nettini lähti varaamisen yhteydessä pois päältä, kahesti.. Silloin aattelinkin ettei mun oo siellä varmaan tarkotus yötä ollakkaan...

........................................................

Nyt illalla rupiaa näyttään aika vahvasti siltä etten mene ees käymään huomisissa kisoissa. Kyllä reissussa helposti kellonympärys menis, jotenka todennäköisesti olisin jossain vaiheessa aika väsynyt.. Pilkkivermeet virittelin, eväät tein  ja kahvinkeittimen latasin valmiiks, jos aamulla aikasessa on virkkuna ja into piukeana päästä lähteen ajelemaan/ pilkille, niin sittenpä lähen..
Toi aamun aikanen virkeyshän on mulla hyvin todennäköistä.... En siis todennäköisesti mee.
Vaan ompa ollu täks päivää tekemistä kun oon pähkäillyt että meenkö.:)

........................................................

La. En sitten mennyt ollenkaan. Nukutti aamulla niin makiasti kun silmäni avasin. Kiire ois silloin tullutkin ja sää ei ollu häävi. Rupesin siis nukkuun uudestaan ja nukuinkin oikeen hyvin ja myöhään asti. Ompahan jääkaapisa valmiita hyvillä täytteillä olevia eväsleipiä. Pitäisköhän niitä käydä oikeen ulkona syömässä kun ne oli kumminki eväiks tarkotettu. Ehkä oikeen parvakkeella asti.:)

Eväsretkeä

Tarkkaan ottaen en kyllä eväitä reissulla syönnyt, mutta kuljetimpa mukana sämpylää ja kahvia termarissa. Kävin hetkenaikaa peltoteitä kävelemässä kun aattelin että joitain muuttolintuja saattais jo näkyä. Pulmusia lähinnä lähdin väijjymään kun ne tulee/ menee täällä kohtuu aikasin keväällä. Niistä ois voinnu kuviakin saada jos niitä ois näkynnyt. Ne kun monesti istuvat pelloilla syömässä aika näkyvästi. No ei niitä näkynnyt, ehkä viikon päästä.. Yhden Sepelkyyhkyn näin ja muutamia Kiuruja. Kyyhkystä en kerinny kuin yhen kuvan yrittääkkä ottaa, ja siinä kuvassa ei sitten näkynyt linnusta vilahustakaan. Kiuruja kyllä näkyikin kauan muttempa niistäkään yhtään hyvää kuvaa saannut. Lähimmilläänkin ne oli n. 50 m:n päässä ja lennossa. Matkan puolesta vois vielä tommosesta pikkulinnustakin kuvan saada, mutta.. En vaan useinkaan löytänny koko lintua etsimeen samannäköistä taivasta vasten. Pitäis varmaan värkätä jokin pyssynperän tyyppinen tuki kameraan jolloin liikkuvan kohteen löytäis nopeammin. Kuvatkaan ei ois silloin varmaan niin tärähtäneitä, kuin ilman sitä tukea.. Yhen linnun sain kyllä kohistettu kameraan, se oli luullakseni Hiirihaukka joka liisi tasaista nopeutta ja oli useamman sadan metrin päässä. Matkan puolesta eivät kamerani suurennus ominaisuudet ole enää riittävät tarkkaan kuvaan siltä matkalta..

 Kuvastahan selvästi näkyy että Hiirihaukkahan siellä.:)

 No tuo on ainakin varma Varis. Matkaakaan ei ollu kuin 50m mutta sumeuttahan tuossakin kuvassa on. Kameran ominaisuudet eivät välttämättä sovi liikuvan kohteen kuvauseen, mutta suurimmat viat taitaa olla kumminkin kameran pitelijän puolella. Monesti tapaa mulla olla kuvaushetkessä väärät säädöt kamerassa päällä, ja eipä kameran vakaana pitokaan tahdo aina onnistua..

Pääsiäinen tuloo..

Kipuilustani

Joo, eli kyllä mulla on ajoittain aika v.mäistä fyysistäkin kipuilua. Niistä kirjoitan nyt tänne kun oon vielä vähän kipiänä ja että osaan ensi kerralla lääkärissä asiat paremmin selostaa. En enää oo niin kipiä /väsynny mitä viikko sitten, eli tulee vähän tylsää ja tämmöstä kirjoittelen.
Lääkärinkäynnit on aika pikaisia ja niiltä tulee kysymyksiä asian sivusta, tällöin unohan osan oleellisista asioista kertoa. Vaikka ennen käyntiä oon muka tarkkaan miettinnyt mitä silloin pitää muistaa kertoa, muistan joka kerralla pikkasen viiveellä että jotain jäi kertomatta.. Kun terveyskeskus lääkärille meen kertomaan että mulla on av, todetaan heti että kaikki kulloisetkin oireet johtuvat vaan siitä. Määrätään lepoa ja liikuntaa eikä ole milloinkaan laitettu mitään jatkotutkimuksia. Vammastani varmaan suurinosa oireistani johtuukin, mutta asiasta olisin joskus kaivannut jonkinmoista selvitystä, jolloin olisi saanut itsellensä rauhaa. Epätietoisuus on hyvin ärsyttävää ja usein on tuntunnutkin että jotkut lääkärit on kipuiluni lykännyt av.n piikkiin ettei tarvi ruveta selvityksiä tekeen, eli auki on asiat jäänyt. Joskus oon käynnyt kipuilevassa tilassa tk:sta lääkärin aikaa varailemassa, ajan ois saanut kolmen viikon päähän, en siis oo varannu aikaa ollenkaan kun eivät kipuni oo yleensä olleet enää muutaman viikon päästä yhtä pahoja.. Notta auki jäänyt silloinkin..
Kaikkiaaan lääkärieni suhteen mulla on vähän huonoa tuuriakin. Nimittäin samaa lääkäriä mulla ei oo ollut kahesti. Tai on, mutta yksityspuolen lekuri eri asioista ja toinnen oli eri kunnissa ja käyntien välillä yli kaks vuotta. Vimpeliin vajaan vuoden jälkeen tällistä muutin, ja siellä kävin kolmesti lääkärillä kyseisen voimattoman olon takia, aina eri lääkäri. Lappajärvellä en oo kuin kerran käynny lääkärille kyseisestä olostani valittamassa ja kun sitäkään aikaa ei saannut heti, niin enpä ole paljon mistään rutissutkaan käyntini aikana kun en enää oo ollut kauttaaltaan kipiänä. Täällä Seinäjoella mulla on ollut vuosittain kontrollikäynti onnettomuuden jälkeen, paitsi ei enää. Kertaakaan ei käyntini ole sattunnut pätkään milloin olisin ollut kunnolla ruumiillisesti kipiänä, ja ovatpa lääkäritkin olleet joka kerta erit.

N. puolitoista vuotta kolarista tulin ekan kerran tällätavoin kipiäks. Silloin olo oli sellainen kuin ois korkiaakin kuumetta mutta kuumemittari ei mitään näyttännyt. Eli oli lihaskipuja kauttaaltaan ja viikon jälk. niveletkin tuli kipiäks. Sen viikon jälkeen menin lääkäriin, siellä ottivat verikokeita joista ei ainakaan siivoojan lukemana mitään selvinnyt. Olonikin pikkuhiljaa parani, enkä sitten enää mennyt sinävuonna lääkäriin. Olotilani tuli lähes normaaliksi muutaman viikon jälkeen, muttei se täysin entiselleen ole palannut sen jälkeen. Seuraavan kerran kun Vimpelissä asumiseni aikana tulin samalla tavoin kipeäksi menin lääkäriin--> ei mitään. Seuraavalla kertaa--> ei mitään, sitten luovutin enkä Vimpeli aikana enää kyseisestä syystä lääkärissä käynnyt vaikka tämmönen olo parikertaa siellä lisäksi tulikin. Sitten tuli muutto Lappajärvelle jossa varasin ajan taas lääkärille kun vastaavaa tunnetta alkoi tulla,--> ei mitään.. Viimeviikolla kun olo oli aika huono, L.järvellä verikoe yritelmäkäyntini yhteydessä kysyin neuvonnasta voisinkohan jossain vaiheessa mennä puhumaaan hoitajalle kyseisestä asiasta. Neuvonnasta toteamus. "Kyllä oikein lääkärinajan joudut varaamaan." Silloin kun minua oil hiukan pistänyt rinnastakin ja menin asiasta siihen sanomaan vaikkei puristusta rinnassa silloin enää ollutkaan. Noh, sitten kysyinkin että milloinkahan lääkärille saisi ajan. "No eipä tässä ihan lähiaikoina taida olla vapaita aikoja." Lähdin sitten aikaa varaamatta suoraan pois kun ei kipuiluni välttämättä montaa päivää kestäisikään. Ja se palvelualttius sieltä..... Pe ja lauantain olin sitten täällä Seinäjoella valmiudessa lähtemään päivystykseen  jos rinnastani rupiais pistään samallatavoin kuin viimeviikon puolessavälissä. No ei pahoin ruvennut pistään, vaan muuttui paremmin tällaiseks jalkojen/ käsien lihaskivuks/ kihelmöinniksi. Oispa taitannut olla turha varata lääkärinaikaakaan, aikaa ei ois saanut kun kiputilalat olivat pahoin päällä..

Kokonaisuudessaan pahan kipuilun jaksot on tämmösiä: Kohtuu nopeaa alkaa ja alkupuolesta joskus puristaa rinnastakin ja olo on kauttaaltaan voimaton. Turtumista/ pistelyä raajoissa, etenkin vasemmalla puolella. Muutaman päivän päästä ei rintakipuja enää tunnu, mutta pistely/ kihelmöini/ turtuminen pahenevat raajoissa. Jonkinmoista spastisuutta lihaksissa, jolloin tunne että lihaksia pitäis jatkuvasti venyttää ja liikuttaa. Käteni vetääntyvät tällöin helposti nyrkkiin kun ne päästää vapaasti olemaan.  Olo tällöinkin voimaton. Silloin saan itteni kumminkin laitettua liikkumaan pikkasen helpommin mitä pahimpana aikana. Jos saan itteni lähteen kävelemään tms. ei kipuilua ole liikkeen aikana juuri yhtään, ei silloin pahanakaan aikana. Pahana aikana ei vaan saa itteensä niin helposti liikkeelle kun ei yksinkertaisesti muka jaksa. Se alotus on niiin vaikeaa, vaikka tietääkin että siitä ois tod.näköisesti apua hetkeks minkä jaksaa liikkua. Ennenpitkää kun on pakkokin pysähtyä istumaan ei liikkumaan lähteminen tämän jälkeen meinaa onnistua millään.. --> Jään herkästi makoilemaan mikä ei kyllä auta.. Kihelmöinti ei raajoissa lopu päivässä, vaan se pikkuhiljaa vähennee päivien/ viikkojen kuluessa. Ihan täysin entisen kaltaiseksi eivät raajani ole tulleetkaan sen ensimmäisen n.5 1/2 v. sitten olleen kipuilun jälkeen.  Tämmösiä pahoja kipujaksoja ei välttämättä ole vuodessa kuin kerran/ pari/ kolme, mutta eipä ne häävejä oo kun mulla ei ole varmaa tietoa että johtuuko ne mun aivovammasta, vai jostain muusta. Pumpun vikaa mulla on kyllä suvussa, mutta joskus multa on täällä päivystyksessä otettu sydänfilmi eikä siinä ainakaan silloin ollut mitään erikoista. Että kyllä ne kipuilut varmaan mun päästä johtuukin, sen pitäis saada jotenkin itelleen kipiässä hetkessä todistettua niin kivutkin varmaan vähän helpottaisivat. Kipuilun alkuvaiheessa aina pelkään pumpun puolesta, jolloin kipulääkkeitäkään en tohdi syödä. Jonkinsorttista hermoista johtuvaa kipuiluahan se todennäköisesti on. Tämänkertainen kipuiluni alkoi fysioterapiakäyntini jälkeen. Vasemmanpuoleisessa lavassani ei hermoradat kulje enää ihan oikein, ja sitä lavankohtaahan siellä fysiossa manipuloitiin. Pumpun pistontunne tulee mahdollisesti sen vuoksi, kun juuri sydämmen kohdalla selässä hermoradat ovat eniten vaurioituneet. Sieltä ne sitten säteilee kipua joka tuntuu rintakipuna. Ehkä, toivottavasti.. Hermoradathan on yhteydessä selkärankaan/ aivoihin, jolloin niiden saama pikkasen vääränlainen signaali saattaa laukaista menemään pikkasen vääränlaista tietoa ympäri ruppia. Ehkä... Kyllä ne lavan hermot ainakin jotain vaikuttaa kun viimeviikoisella fys. käynnillä taasen pikkasen helpottikin ekasta käynnistäni 2 vko:a sitte. Sitä mielessäni arvonkin nyt että pitäisköhän varata sinne fysioon taas aika, en oo ihan varma varaanko, se kun voi mennä sinne huonompaankin päin..

No niin, nyt taas tänne tuli ruikutettua kivuista.. Nuorempana, hyväkuntoisena minua ärsytti paljon jos vanhemmat ihmiset tilittivät vaan sairauksistaan ja muista asioista keskustelu saattoi olla aika vähäistä. Nykyään rupian oleen ite semmonen joka rutisee vaan omista vaivoistaan. Ei hyvä.. Toisaaltaan tänne on hyvä kivuistakin mieltään purkaa kun tätähän ei oo kenenkään pakko lukea. Lähempänä onnettomuuden aikaa en juurikaan tilitellyt vaivoistani muille, vaan ennemminkin yritin vähätellä niitä. Loin uskoa että kyllä mää pärjään ihan ite, vaikka joskus kyynärsauvojen kanssa hirvimetsällä ojissa kauan jouduin olemaankin. Mutta lähes aina itse pääsin eteenpäin, tästä minulle tuli hyvä mieli. En siis silloin luovuttannut. Nykyään vaikka liikkumaan kohtuullisesti pääsenkin, ns. luovuttaminen tulee liiankin herkasti jolloin saatan jäädä makaamaan vaikka fyysisesti liikkuminen onnistuisikin. Pitäis ottaa enemmän itteensä niskasta kiinni ja laittaa ittensä liikkeelle.
Suuri syy tämän pätkän kirjoitukseen kumminkin taitaa olla MB Vito.:) Eli haen ittelleni muka jonkinlaista oikeutusta ostaa sen pakettiauton minkä vois yöpymiskäyttöön muokata. Mietin että jos en nyt sitä vaihda voivat liikkumiseni tulevaisuudessa olla aika vaikeita, jos pahan olon pätkät tulevat tyypillisiksi kuten joissakin MS tauti tapauksissa käy. Oireethan mulla on käytännössä samat mitä MS taudissa, mutta aivovammakin voi kait samoja oireita aiheuttaa, mutta tällöin tauti ei kai aina etene. Kait.... Tuolla viereisessä kunnassahan se Vito ois, nyt ois komia ilmakin, enää ei oo ruppikaan niin kipiä mitä viikko sitten ja nykyinen autokin ois päältäpäin kohtuu puhdas, ja, ja, ja..... Yritä Marko nyt vaan taistella asiaa vastaan että sitä kahtomaan lähtis.. Siellä vois muutaman tonnin hävitä, ei voittaa mitenkään........... Mutta toisaaltaan, aiemmassa elämässäni kaduttavat seikat jotka olen jättänyt tekemättä, eivät niinkään tekemäni teot..... Että mene Marko kattoon sitä autoa.......         Älä Marko mee kattoon... P..kele..........................................
Mieleni kaks puolta nyt pikkasen kamppailee se autonkattomisen suhteen, järki ja tunne... Kumpihan voittaa.:)

. . . . . . . . . . . .

Illasta katoin nettiautosta sitä Vitoa... Sitä ei enää ollut... Se on siis jo myyty.... Byyh......
Mutta löytyipä kumminkin toinen vielä likempää, mitä käynki kattoon..

.....

Plaah.. Se kevättää nyt jo niin selkeästi että tänään tein sen minkä oon onnistunnu tähänasti vuotta välttämään.. Elikkä menin kaattoon nettiautosta MB vitoa. Semmosia oon kattonnu itseasiassa useampana vuonna näihin aikoihin. Oon aatellu että pakettiautoon  värkkäisin sängyn ja laittaisin valopetroolilämmittimen sisälle niin siellä vois joskus kalareissuilla yms. yöpyä. Pakettiauto ois sitten muussakin käytössä kätevämpi mitä matkailuauto, ja, ja, ja..
Oikeesti net yöpymiset taitais jäädä aika vähille.. Mulla kumminkin on se iso teltta, jossa tarkenee kun sen lämmittimen sinne rehaa, ja vanha asuntovaunu.. Ja kulutuskin vitolla ois yli pari litraa/100km korkeampi  kuin nykyisellä autollani. Ei se järkiostos ois ja auton vaihossahan aina häviää...
Mutta ko haluan semmosen............ Nyt pitäis rapiat pari kuukautta saada sitkutettua vaihtamatta autoo niin ei mulla enää yleensä siinäviheessa vuotta autonvaihto haaveita ookkaan. Kyllä ne tosin sitte syksymmällä taas kohoaakin, mutta kevätaika on siltäosin vaikeampaa aikaa. Itseasiassa ne on aikalailla samoja aikoja vodesta mistä eniten pidän. Paraat ajat mielestäni vuodessa, tosin sääoloista riippuen, maaliskuun puolitavälin melkeen jussiin asti, ja syyskuu- lokakuu..

__________

Olin yön Lappajärvettä kun mulla oli tänään aamulla tarkotus käydä siellä tk:ssa verikokeissa. En sitte käynnyt, tai kävin kyllä mutta ei ne mun verta huolinnu. Ois pitänny olla 12h. syömättä, juomatta ja tupakoimatta. Noh, en sitte ollut.. Unohusta taas kun on pitkähkö aika kun oon verikokeissa ed.kerran käynyt..
Kylällä käyntini jälkeen arvoin että jos jaksaisin käydä pilkillä rekouskarilla. Mulla on lähiaikoina, ja on kyllä ollu pätkiä aiemminkin, etten ole pysähtymiseni jälkeen jaksanut ruumiillisesti tehdä yhtään mitään. Eli pilkille en sitten viittinny mennä, kun totesin  etten välttämättä pilkkimiseni jälkeen jaksais tulla järveltä pois. Paikalla kumminkin kävin kävelemässä, että tulis vähän liikuttua. Tälläkertaa tosiaankin jätin pilkkivehkeet kokonaan matkasta ettei tulis sitä pysäystä, kiersin lenkin pelkän kameran kanssa. No eipä siellä aavalla jäällä ollut tietenkään mitään kuvattavaa, mutta tulipa ainakin käveltyä kun sai huijattua ihtensä lähteen muka kuvaileen. Mää en saa itteeni lähteen lenkille pelkän lenkin takia, vaan aina joutuu olla joku "syy" että tulee lähettyä. Ns. syy on ollu usein kalastus tai metsästys, mutta nykyisin kamera on kuljettannut kyllä aika hyvin.
Kauhavalla tullessani huomasin pelloilla "läjän" metsäkauriita. Matka otuksiin oli usiamman sata metriä ja 11kpl. niitä pellolla oli.

Tehtävä: Etsi kuvasta 11 kaurista.:) Nuo kolme selvintä mustaa täppää hangella ei ole kauriita. Kaikki kauriit tuossa kuvassa on, tai ainakin kymmenen kun yks oli välillä metän puolellakin. Kuvantarkkuskaan ei oo niin hyvä että kuvaa vois suurentaa. Etteipä niitä tosta kuvasta löydä..

Itse vaikka metsästänkin, tai olen ainakin aiemmin metsästännyt paljonkin, en nykyisin haluaisi ampua esim. kaurista. Hirven ampumiseni ovat yleensä olleet etäältä tai ainakaan ammuttavaa ei ole nähnyt montaa sekunttia. Laukausteni määrä onnettomuuden jälkeen on pienentynyt saatuun saaliiseeni nähden, eli nykyiselläni en ammu jos en ehkä saan saalista, jos ammun kuvittelen heti osuvani kunnolla jolloin saalis ei joudu kitumaan. Onnettomuuteni siis pehmensi luonnettani, tai ainakin nykytuntemukseni mukaan siirsi parempaan suuntaan. En toki ole ennenkään ampunut ns. hupia ja jättänyt esim. haavakkosorsia etsimättä, vaan etsin aina pudonnutta sorsaa todella kauan, mutta nykyään.. Ampuminen saattais jäädä joissain liiankin hyvissä tilanteissa kokonaan väliin, jos oon nähnyt/ tutustunnu mahd. saaliiseen liian kauan... Tosin ompa se kyllä monella ikäkin mikä tuo vastaavia ajatuksia ettei siihen av:aa tarvita..:)

]]]]

Tänään mulla on syntymäpäivä ja aamusta herääminen oli pikkasen apeeta. Kaheksan ennen heräsin, mutta kun en meinannutkaan tänään mitään tehdä niin sitkutin makoiluani yli kymmeneen. Sain silloin välissä pikkuhetkiä nukuttua, että ihan ok.. Nouseminen ei niin innostannu kun mittariin pyörähtää taas isompi lukema. Mutta eipä tää läheskään yhtä masentavaa oo mitä se kun tuli kolmekymmentä täyteen. Silloin tuntui ettei oo oikeen mitään vielä saavuttannutkaan, ja ettei enää muka kolmenkympin jälkeen kerkiäis.. Eli sitä kolmenkympin kriisiä. En tiiä onko semmosta oikeasti, mutta onnistuinpa sen itelleni kehitellä. Mulla oli kova tarve yrittää saavuttaa paljon 29 täyyttämiseni jälkeen, sinne asti kun 32 täytin. Silloin kun 32 täytin olin aika masentunnut, että ehkä tavoitteluni halu loppui sen takia. Nyt kun 33 napsahti, ei ainakaan tällähetkellä oon enään kovia paineita saavuttaa kaikkea. Nykyiset mielikuvani ovat paljon pienialaisempia, mitä kolmenkympin huitamilla. Eli realistisempia kohdalleni.
Kyllähä sen kolmenkympin täyttämisen jälkeenkin oon jotain saavuttannut. Ainakin ennen aikaan varsin tyypillisen suomalaisen haaveen, punainen tupa ja perunamaa. (Ei siellä hääviä perunamaata ollu mutta voipa sanoa.:) ) Tulihan tupa ostettua kyllä jo 29:nä, mutta muutto sinne tuli 31:v.na. Toi on hyvin sitä aikaa minkä kolmenkympin kriisiks sanoin. En tiiä miks silloin niin vimmalla yritin tulevaisuutta rakentaa, mutta ylihän se lopulta meni.. Täällä S.joellahan nykyään etupäässä asuilen, mutta kyllä mää sen punasen tuvan omistan, ainakin vielä. Asuminen täällä kerrostalossa on periaatteessa hyvin helppoa, mutta jokin sinne paikkaan vetää hetkittäin takaisinkin. Mielikuvat monista asioista ovat itselläni huomattavasti paremmat mitä se käsinkosketeltava totuus. Mielikuvissani tuvalla ei olis liikaa tekemistä, mutta siellä ollessaan tuntuu että tekemättömiä töitä ois pakko ruveta tekeen heti.. Mm. mielikuvien mukaan pilkkikilpailutkin vapun huitamilla Kilpisjärvellä on oikeen mukavat. Kuitenkin varmaan jokakerran siellä ollessani oon päättännyt etten seuraavana vuonna tulis, kun yli 800km on pitkä ajomatka. Kumminkin n.kymmenen kuukautta kisojen jälkeen alan aina miettimään, että mitähän jos kumminkin nyt menisin.. Elikkä huonot puolet pakkaa painumaan unholaan ajanmyötä, mikä on hyväkin monessa asiassa.. Mielikuvani on siis monesti pikkasen turhankin hyviä.
Tuvan lisäksi kolmenkympin jälkeen saavuttamani asiat on ollu aika pienimuotoisia. Kuitenkin yksi todella merkittävä asia itselleni on kuitenkin löytynyt, tai ainakin osittain auennut. Se asia ei oo konkreettista, se on minä itte. Siis tarkoitin tossa mun ajatuksiani enkä tätä ruppia.:) En vieläkään ihan täysin itteeni oo löytännyt, mutta ehkä parempi ettei sitä täysin löytäis, jolloin ehkä turhan itsekeskeiseks vois muuttua.. Ainakin kun miettii taaksepäin, ovat mieleni heitot nykyisin tasaisempia mitä vuosi sitten, että hyvään suuntaan oon kai menossa..
Nykyiselläni tulen ainakin kohtuudella itteni kanssa toimeen. Kaikkiaan 33 ikävuosi tulee olemaan ainakin tasaisempi mitä 32.. Ei siinä ainakaan voi paljon syvempiä kuoppia olla.:)
 Kirjotukseni tänne nosti taas jonkinverran mielialaa, kun sai todeta että mullahan on periaatteessa monet asiat todella hyvin.:)

Iltapäivästä kävin vähän kokeilemassa itsäni. Ripeää käveltähän se vaan oli, mutta testi kumminkin. Noin viikon ajan on rinnastani pistänyt ajoittain, vasen käteni on ollut paljon turtana ja olen ollut ruumiillisesti kauttaaltaan usein hyvin väsynyt. No pumppuvikaanhan noi oireet sopii kyllä hyvin ja sukurasitettakin asiasta on. Mutta kun se ei välttämättä ole kohdallani sitä, toivottavasti. Testimielessä muutaman kilometrin ripeään kävelinkin, että jahka rupiais rinnasta pistään enempi. No ei ruvennu.. Mulla on ollu ajoittain vastaavaa ennenkin ja silloin joskus on lääkärit todenneet että tuntemukseni johtuu onnettomuuden aiheuttamista vaurioista. Siinä tällissä hermoratojanikin meni paikoitellen pikkasen väärille kohille. Totta onkin että oireet eivät yleensäkään sydämmestä johdu, mutta ompa oireilun aikana hetkiä jolloin pelkään pumppuni poksahtavan. Tämänkertaiseen kipuiluuni sopii kyllä hyvin että kävin sen alkaessa fysioterapiassa. Vasemman lapani kohdassa ei hermoradat kulje enään normaalisti, ja kyseistä kohtaa silloin ronkittiin. Pikkasen vääränlaista liikettä hermoradat silloin sai, toivottavasti.. Huomiselle sain sinne uuden ajan, että jospa niitä hermoratoja sais pikkasen paremmiks..

Tuulee

Tänään tuuli senverran paljon ettei järven aavalla jäällä ois varmaan ees pysynyt.. Päätinkin kyllä eilen etten tänään pilkille meniskään, kun mulla oli täällä S.joella iltapäivällä neuropsykologin aika. Neuropsykologi, joo, e oo tänävuonna vielä ollut.. Eipä käynneilläni yleensä juurikaan sitä neuro osaa ookkaan, mutta tietääpä hän ainakin hyvin kuinka aivovamma vaikuttaa ihmisen tuntemuksiin, ja tämän kautta toki tekoihinkin. Vammastanihan on pitkän aikaa, ettei sen vaikutuksista tulevaisuudessa luultavasti enää mitään mullistavaa aukea. Useille muillekkin aivovammaisille kela tai vakuutusyhtiö korvaa pitkänkin ajan jälkeen vammasta kuntoutuskäyntejä. Tämä on hyvä sillä itelleni aukes asiasta solmuja päässäni ihan vastikään, ja vissiin silloin seittämän vuoden kohilla monille muillekkin aukeemista tapahtuu. 2013 vuoden loppuun mulla ainakin on noita käyntejä harvakseltaan, mutta toki toivon ettei päässäni enään mitään uutta aukeiskaan. On vaan osittain raskasta hyväksyttää itelle päässäni tapahtuneet muutokset. Vaan silläpä ne muutokset kai hyväksyykin varsin pitkän ajan kuluessa, ja välissä oli hyvinkin pitkiä aikoja ettei päähän upoo mitään asiasta. Itse käyn kuitenkin n.psyk. tapaamisissa mielelläni. Jos isku olisi tullut toisen puolen suunnalta, olisivat käyntini olleet minulle vastenmielisempiä. Isku teki minusta paljonkin puheliaamman, sosiaalisemman ja positiivisemman. Jos tälli ois tullut päinvastaiselta suunnalta, olisivat sen vaikutukset myöskin olleet päinvastaiset. Ennen tälliä en ollut puhelias enkä sosiaalinen, ettei niissä ois ollu paljon laskunvaraa. Hyvältä suuntaa siis..

Toi lisääntymyt puheliaisuuteni/ sosiaalisuuteni on toisaaltaan vähän kaksipiippuinen homma. Sosiaalinen elämäni on nykyäänkin kohtuu kapea-alaista, ja hetkittäin kaipaankin sosiaalisuutta enemmän. Joillekkin puolitutuille tai joskus jopa oudoillekkin kun alan puhumaan, kerron herkästi vaan omasta elämästäni ja kysymykset/ kuunteleminen keskeytyksettä jää turhan vähälle. Tiedostan kyllä asian mutta pääni senverran hitaasti käsittelee asioita, että kysymyksiä ei hetkessä ehdi tulemaan mieleenikään. Mieltäni askarruttavia kysymyksiä tulee kyllä paljonkin mieleen, mutta ne tulee usein pikkasen myöhässä, hetkessä kun olen yksin. Oudommille puhun alkuun liikaakin ittestäni, jolloin uusia kaverisuhteita ei kovin herkästi synny.
Levänneessä tilassa ja pitkäaikaisten tuttujeni kanssa keskustelen ihan järkevästikkin, mutta tuo levännyt tila... Uusien tuttujen saamisen kannalta ois kannattavaa ruveta harrastamaan jotain muitten ihmisten kanssa levänneenä. Mutta kun levänneitten hetkien aikaakaan ei voi kohdallani tarkoin ennustaa. Oonhan päivässä useita tunteja ihan toottevanakin, mutta kun ne hetket ei oo välttämättä samoja monena päivänä peräkkäin. Harrastuksethan toisten ihmisten kanssa ois kelloon sidottuja, ja jos väsyneenä jotain värkkään niin innostukseni asiaa  kohtaan tippuu aika pian, jolloin koko harrastus saattais jäädä.
Elikkä ei oo mitään varteenotettavaa uutta harrastamista toisten ihmisten kanssa mielessä tälläerää, kyllä varmaan jotain sopivia ois mutta en oo vielä keksinny mitä. Hirviporukassammehan on toki paljon ihmisiä, mutta pyynti rajoittuu syksyyn ja on siinäkin muita mutta kohtia.. Viimesyksynä en ollu ollenkaan hirvimetällä. Jos oon kokopäivän pyynnissä, niin sitä rupiaa olemaan muutaman peräkkäisen pyyntipäivän jälkeen aika väsynyt. Pakkohan siellä ei tietenkään ois kokopäivää yleensä ollakkaan, mutta jos aamusta paikalla oon en yleensäkään henno lähteä keskenpäivän pois. Seuraavanakin aamuna tulee sitten väsyksissä paikalle raahauduttua, kun muka eilenkin oli pyynnissä niin jännää. Ekaa viikkoa lukuunottamatta meillä pyyntipäivät on pe-su, ettei siinä montaa peräkkäistä päivää ookkaan, mutta kolmenkin päivän jälkeen se muu viikko menee ihan täysin lepäillessä. Eipä sitä kunnolla jaksa tollakaan tahilla, jos jahtia kestää pitkään..

Vielä siitä neuropsykologista. Mielestäni jokaisen ihmisen ois itsellensä helpottavaa käydä joskus puhumassa psykologin tms. kanssa. Tai riittäähän jos on joku kaveri jolle voi kaiken puhua, psykologihan on pelkkä titteli. Alussa mitä mulla oli käyntejä, aattelinkin etten mää oikeesti niin hullu oo että psykologia tarvisin. Nykyisellään elämänkatsomukseni on kuitenkin avartunnut ja koen ajoittaisen kaikkien mielessä olevien asioitten puhumisen keventävän mieltäni paljonkin. Saan sillä ehkä hiukan rajattua sitä selitysvimmaani muille ihmisille kun sinne saa tyhjannettyä koko mielensä. Tännekin toki nykyään tyhjennän mieltäni, mutten toki tännekkään ihan kaikea kirjoita. N.psyk.käynneillä saa myös nauraa itelleen monesti kun miettii mitäs sitä joskus taannoin on tullut tötöiltyäkään.:) Psykologin kanssa puhumisesta, verrattuna kaverille puhumiseen on semmonen etu, että heillä on vaitiololupaus, kavereilla ei. Semmonenkin hyvä puoli että jos n.psyk. kehottaa tekemään samankin asian mitä  kaveri, ottaa psykologin puheet jotenkin enemmän tosissaan kun hän on periaatteessa ammatti-ihminen alalla..

P.jääs :)

Kävin tänään Lappajärvellä pilkillä samassa paikkaa mitä aiemminkin. Tarkotus oli että olisin ehkä kauemmankin aikaa etsinyt itselle syötävien kokoisten ahventen parvea, jollei sitä olisi heti alkuun sattunnu löytymään. Aurinkohan paistoi täällä koko aamupäivän, mutta puolivälissä menomatkaa järvellä tuli pikkasen yllättäen pilvirintama, jolloin aurinko ei tietenkään enää lämmittänyt. Paikalle päästyäni availin ne minun vanhat pilkkiavannot, ja aattelin että ne koitettuani rupean kairailemaan uusia ellei niistä otettavan kokoisia löydy. Ne sain koitettua mutta sitten rupes perseelleni oleen yksinkertaisesti niin kylmä että jouduin lähtiä poispäin.. Huosuni ei yksinkertaisesti tuntunnu pitävän tuulta ollenkaan, vaan tuntui että net oiken kaiken tuulen itteesä imi.. Ja eipäs se aurinkokaan sieltä pilventakaa paljon lämmitä mustiakaan vaatteita.. Jooh, jos jotain muita vähemmän pilkkineitä lähtee kanssani pilkille, kehotan heitä lähes aina laittamaan vaatteita lisää päälle. Totean etteipä pilkillä oo paikoillaan ollessa yleensäkään liian lämmin... Ton kun sais itelle sisäistettyä täysin. Jos vaikka satuis että ois liian kuuma, niin eipä se takin avaaminen ja nakkaaminen jäälle ole kovinkaan vaikeaa. Kylmetys sensijaan on huomattavasti vaikeempi asia korjata, ja lyhentää pilkkireissuja joskus. Nyt ois ehkä ne suuremmatkin ahvenet ollu syönnillään, kun ainakin pieniä tuli kohtuullisesti.. Ei vaan taaskaan tarennu ettiä niitä isoja...

Perjantaina ravintola Ilonan poke antoi minulle VIP kortin, millä pääsee jonon ohi ja ilmaiseksi Ilonaan sisälle. Joo, oon käynny paikassa lähes joka viikonloppu syksyn jälkeen, eli liian paljon.. Katsovat siellä varmaan että mää kuulun vähän niinkuin kalustoon.. :) On tämä vuosi kummikin onneks alkanut siellä paremmin mitä aika joskus loppusyksystä. Ei tältäkä vuodelta oo kuin yks tai kaks viikonloppua etten oo käynyt siellä ollenkaan, mutta oon onneks käynny tänävuonna siellä muutamia kertoja ihan selvistäpäin autolla.. Nuo selväpäiset käynnit siellä ehkä lisääntyykin, kun sinne voi nyt mennä vaan piipahtamaan kattoon esiintyjää. Ei oo pakkomiellettä olla sinne pilkkuun asti kun ei oo kerran sisälle maksannut. Eilen toi piipahus ainakin onnistui kun lähin Ilonasta pois kun esiintyjä lopetti. Oli sinne meno tosiaan mukavaa kun sai kävellä jonon ohi. Teki mieli lähtiä sompailemaan  jonon ohi usiammankin kerran illan aikana, mutta empä viittinny kun poke ois varmaankin ottannu sen kortin multa kokonaan pois muutaman kerran mentyäni.:) Luullakseni sillä kortilla pääsee myös Tampereen ja Lappeenrannan Ilonoihin, pitäis varmaankin mennä joskus käymään niissäkin niin nousispa ainakin itsetunto kun pääsee jonon ohi.:) Eipä ne kyllä mitään säästöreissuja ois kun kumminkin joutuis jonkun majoituksen hommata, halvimmatkin majoitukset maksaa huomattavasti enemmän mitä lippu yökerhoon sisälle.. Tampereella vois periaatteessa käydä semmosen selvistäpäin reissun ja sieltä ajaa yöllä pois, mutta mutta. Yleensä sitä aamuyöstä tapaa nukuttamaan, etteipä se ajelu ois turvallista väsyksissä. Enpä siis mee siellä ainakaan autolla eestaas käymään..

:::::

Kävin taas tänään pyörähtämässä Rekouskarilla "pilkillä", kun kävin Lappajärvellä. Pilkkiminen jäi hyvin vähille, enimmäkseen lenkin kannalta siellä käyntini aattelinkin. Tosiaan pihalta kahtelinkin ettempä paljoa tarkenis pilkkiä, kun taivas oli pilvessä ja tuuli aika paljon. Tuulikin oli semmoselta suunnalta että sinne karille oli yli kymmenen kilometria aavaa suuntaa tuulen puhaltaa. En ottannu ees istuinpönttöä mukaan kun aattelinkin etten siellä kauan oo. Rannalle päästessäni järvellä näkyi yksi ainut pilkkijä parin kilometrin päässä. Se oli juuri samalla kohtaa missä oon tavannut käydä. Tallustelin sitten puhuttamaan pilkkijää, ja sen puheet oli oikei kannustavia. "Aamusta tuli tuolta muutaman sadan metrin päästä joistakin avannoista usiampikin ahven, useimmista ei kyllä mitään. Lähitunnit on ollu hiljaisempia." Eipä silläkään ollut ainakaan kyseisellä kohtaa mitään merkittäviä tapahtumia, niimpä pilkki-innostukseni ei sitten oikein kohonnut. Muutaman reiän kairailin ja äkkiä koitin. En saannut mitään... Sitten lähin aika pikaisesti käppäilemään poispäin kun kätenikin rupes siinä tuulessa kankottumaan.
Johtopäätös. Ensi kalareissuni on saalinkannalta ainakin yhtähyvä.:)
Jos tässä tulevan kuukaden aikana jonkinverran pilkillä käyn ja saalis ei ole tämän kummenpaa, lopetan ehkä kalastamiseni hetkeks täysin. Sitten meen vapunhuitamilla oleviin pilkkikilpailuihin Kilpisjärvelle. Keskimäärin mun pilkkitalvet on sisältännyt joskus hyvän kalansaaliin päiviäkin, joskus oon silloin saannu kaloja jopa paremmin mitä muut paikallaoliat. Sinne Kilpisjärvelle se ottipäivä sais sijoittua kun siellä on palkinnotkin luokkaa moottorikelkka, mönkiä, vene, jne..
Loppuilta tänään meni kaverini talon muutostöiden suunnittelussa. Pikkasen piirustuksiin jonkinlaista ehdotelmaa piirsin. Ehkäpä niistä piirustuksistani/ mietteistäni on jotain apua. Kyllä ainakin jotkut mitat muuttuivat paremmiksi. Toivottavasti lopullinen piirustusten tekiä saa jotain tolkkua mun ehdotelmista..

xxxxxx

Tänään en oo käynny missään, enkä näinollen muuta kuin siivoillu ja pyykänny päivällä. Tältä päivältä ei juuri kerrottavaa tännekkään, vähän tylsännäppiä meinaa nyt olla.. Ajankuluks kirjotusta yitän keksiä, kerron siis festarihistoriastani. Tarkkaanottaen sitä ei juuri oo, mutta onpa pätkäks kirjoittamista.:) Muistaakseni neljänä juhannuksena nuoruudessani olin festareitten tapaisessa nuorison läjääntymisessä. Esiintyjiä ei niissä kyllä juuri ollut, mutta semonen festaritunnelma kun muutami tuhansia muitakin oli majoittunut telttoihin alueelle. Ne oli ihan mukavia reissuja. Sitten oli useampi vuosi aika hiljaista festaririntamalla, jos ei lasketa Kaustisen folk music festivaleja, jotka ovat synnyinkuntani vieressä ja välillä siellä tuli kylillä pyörittyä niiden aikana. Alueelle en niihinkään oo ostannu lippua kuin parikertaa. Sitten täällä Seinäjoella koulunaikanani tuli joskus ajeltua Törnävää ympäri, ja katsottua että ompas teiniä porukkaa. Eli alueella en käynny silloinkaan. Tosin n. 10v sitten Ramssteinin biisit kuulu kohtuuhyvin parvekkeelle, vaikka silloin huomattavasti nykyistä kauempana paikalta asuinki. Tuulenhenki oli silloin sopivalta suunnalta.. 5 vuotta sitten olin juhannuksena yksin, ja kävin telttailemassa Himos festareilla. Se reissu ja avarsi silloin ed. erosta aika maassa olevaa Markoa. Telttailukin senpuoleen mukavaa, kun telttani ei oo mikään perinteinen kupoliteltta vaan siinä on seisomakorkeus, ja senveran mukavuudehaluinenhan oon että pitihän mulla olla siellä toki koottava sänkykin.. Monien ihmisten kanssa siellä sitten puhelin ja olipa siellä yllätyksekseni useampia vanhoja tuttujakin joita en ollut aikoihin nähnyt. Kokonaisuudessaan ihan hyvä käynti. Sitten vuonna 2010 tapahtui pieni ihme. Mut saatiin ostamaan lippu Provinssiin sisälle. Aattelin että siellä sisällä alueella ois täysin nuorta väkeä, ja että tuntisin itseni siis ulkopuoliseks. Toisin olikin. Tai onhan sisälläolijoistakin suuri osa samanikäistä väkeä mitä ulkopuolella, mutta onpahan siellä kohtuu paljon mua vanhempaakin väkeä. Siellä ei ollu paljon semmosia räkäkännisiä mitä oletin, eikä tappeluita ollut lainkaan. Tai kyllähän siinä väkimäärässä varmasti tappeluitakin oli mutten vaan sattunnu kohakkain. Mutta se tunnelma oli hyvä. Ramsstein sillon tosiaan pääesiintyjänä, ne pyrot/ valot oli hienoja ja tunnelma yleisestikkin. Ainut haitta keikassa oli äänenvoimakkuus. Mulla oli kyllä korvatulpat, mutta jatkuvastippa joutu hilautua kauemmaks.. Viime vuonna olin siellä myös ja olo oli edellisvuoteen verrattuna jotenkin vapaantuneempi kun tiesi mitä odottaa. Pendulumin keikka oli hieno...
Noh, tänäkin vuonna tuli sinne jo liput hommattua. En toki oo ihan varma meenkö sinne, mutta eiköhän lipun saa myytyä jos en sinne mee. Sain vaan pikkasen alehintaan lipun viimeviikolla niin pitihän se mennä ostamaan, että jos.. Ei kyllä, ainkaan nyt oo mitään akuuttia himoa festareille kun semmoset oon ees vähän kokennut.. Jos siellä meen käymään niin nyt kyllä otan hetkeks kameran mukaan. Ei sitä viitti kokoaikaa kuljettaa väkijoukossa, mutta jos semmosen pikasen käynnin alueella kävis kameran kanssa. Tai onhan täällä blogissa jo useita kuvia alueelta muttei siellä kuvauskerroillani oo kyllä väkeä ollu...:)

-----------

Kävin tänään pilkillä Lappajärvellä. Kävin sillä ns. hyvällä  paikalla, eli sillä rekouskarilla mistä en viimekäynnilläni saannu mitään. Eipä siellä ollu mitään hirmuottia nytkään.  Kaikkiaan sain ylösasti 4 ahventa, joista kaks oli pienennäppejä.. Nyt oikeen vähän yritinkin etsiä ottavaa ahvenparvea, mutta eipä sattunnu kohille. 16 reikää kairailin ja vähintään kahella pilkillä /avanto koitin. Syvyydet menin läpi alle kolmesta metristä kahdeksaan metriin asti, että ois voinnu kuvitella jotain löytyvän, mutta ei. Jokainen kalakin tuli eri kohalta ja pikkasen eri syvyyksiltä ettei siitäkään voinnu tarkemmin päätellä että mistä pitäis yrittää. Sitten loppuikin kiinnostukseni ja lähin käveleskelemään poispäin. Pois kävely pakalta (pakka se Rekouskari paremmin on kun siinä on vaan yks pintaanyltävä kivi) oli paljon keveämpi mitä sinne meno. Pois kävelin pääosis sopivan ikästä moottorikelkan jälkeä jossa hanki kantoi koko matkan. Mennessä kävelin melko suoraan, mutta kävely oli paljon raskaampaa kun hanki petti jalan alla vähän väliä. Muutaman satametriä pidempi kelkanjäljen kautta oli, mutta olipa se nopeampi ja paljon keveämpi.
Päätelmä reissusta.. Seuraavan pilkkireissun Rekoukselle täytyy olla jo hyvä jos kalansaalis paranee samaa tahtia. Viimekäynnilläni paikalla en saannu sieltä mitään, ja nyt jo sentään kakas ihan hyvänkokoista ahventa.:)
Lisäpäätelmää.. Kameraa mun ei kannata ottaa pilkkireissuilleni mukaan jos haluan paljon kalaa saada.. Värkkäsin kameran kans taas järvelläki yli puolentuntia, ja sinä aikanahan ei tietenkään tuu kalastettua..

    Kotikuusi ja aitta järveltäpäin. Näinpäin täällä ei kohasta muistaakseni kuvaa oo.

|||||

Aamupäivästä kävin fysioterapiassa pitkästä aikaa. Yläselkää ja niskaa se eniten manipuloi ja oli siitä ainakin jotain vaikutusta. Nyt nimittäin niska tuntuu jumimmalta mitä aamusta. Vaan kylläpä se niin onkin, ainaki mulla, ettei kyseisenä päivänä iltapuolesta yleensäkään tunnu kovinkaan hyvältä. Huomenna niskani kuitenkin on todennäköisesti parempi mitä esim. eilen. Ainakin toivottavasti.. Rapiat viikko sitten kun sinne ajan kysyin, oli selkäni hyvin jumissa. Jos olotila ois silloin ollu samanlainen kun tänään aamulla, eli ihan kohtuullinen, ois aika jäänny varaamatta. Hyvä kun siellä tuli käytyä, jos edellisestä käynnistäni on pitkänaikaa ei selkäni ns. aukea kerrasta vaan sillon joutuu käydä aika monestikkin..

Anttilan lehessä oli tarjouksessa kameran kolmijalkainen jalusta, ja aatelin että siellä vois olla semmonen yksjalkanen tukijalustakin mitä oon vähän aatellut. No ei ollu semmosia enää. Semmosta kolmijalkaista, mikä ois kyllä tukeva, aikani pyörittelinkin mutten kumminka ostannu. Semmonen ois muuten hyvä mutta sen aukaseminen vie hetkenaikaa, eli mulle liian kauan.. Lisäksi maastossa kulkiessa sen mukana kuljettaminen ois epämiellyttävämpää kun se on kasattunakin isompi kuin monopodi. Eli enpä sitä taitais monestikkaan mukana raahata..
Iltapäivästä aattelin käydä pikkasen opiskelemassa kamerani toimintoja lisää. Muutaman kymmenen kuvaa sitten otin erilaisilla asetuksilla, mutta... Kokonaisopit oli aika olematonta. Oitin liiankin monilla eri asetuksilla kuvia, ja nyt en sitten enää muistakkaan että minkäslaisia saa mitenkin.. Mun pitäis jakaa opiskelu kamerastakin useaan osaan eikä tollaa liian laajalti kerralla. Pienemmissä osissa muistiin jäis paremmin asioita....

Viikonloppu

Viime viikon Hesarista lainauksia uniongelmista kertovassa jutusta. Ja näitäkin mulla on.
>> On täysin pimeää ja hiljaista. Mutta peto, hänen mielensä, alkaa pyörittää samoja vanhoja ajatuksia. Uni ei tule.,., Vertailut osoittavat, että ihmisten nukkumisympäristön tärkein piirre on sosiaalisuus. Teollistuneita länsimaita lukuunottamatta ihmiset nukkuvat kaikkialla ryhmissä. Tällöin nukkumisongelmia ei juurikaan ole. ,., Tutkimusten mukaan mikään ei karkota unta yhtä tehokkaasti kuin pelottavat ajatukset. Ne iskevät juuri, kun olemme yksin huoneessa ja koetamme saade unta. .,.,.,., Unirytmi jossa nukutaan illasta aamuun, ei ole universaali ilmiö. Se ei ilmeisesti ole edes lähellä ihmisten luontaista unirytmiä. ,., Ihmisten unirytmi joustaa, jotta voisi sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Esim. eskimot nukkuvat suuren osan pimeästä talvesta, mutta kun valoisa kevät koittaa, he nukkuvat tuskin lainkaan. >>


Joo,  lehden kirjoituksen kokonaisuudessaankin voisin ns. allekirjoittaa.. Yksin illalla nukahtaminen ei meinaa oikeen ajoissa onnistua. Eli jonkinlaista alitajuista pelkoa, että ei oo ketään herättämässä jos tapahtuis jotain poikkeuksellista. Koirien kanssa joskus nukunkin, siitä ihmisen pitäisi yleensä saada turvallisen tunteen. Koirien kanssa samassa paikassa oleminen ei kuitenkaan ole jokapäiväistä, minkä vuoksi tällöin säpsähtelen muutamia kertoja yössä kun pitää muka tarkastaa että missäs ne tysit olikaan. Joskus puolestaan koirat herättelee liikkeillään/ äänillään.
Unirytmistä. Nukahtamiseni menee monesti aika myöhälle, en ilmeisesti yksin ollessani tohdi nukahtaa illasta. Tämän takia, etenkin pimeänä aikaa nukuin puolille päiville. Nyt kun rupiaa valoisaa olemaan herään usein aamusta, vaikka nukahtaminen ois vasta aika myöhällä tapahtunutkin. Kai mussa on vähän tuota eskimotyyppiä, eli valoisaan aikaan pitäs muka tehdä jotain järkevää. Periaatteessahan mun ei tarvi tehä mitään jokapäivälle, mutta, mutta...

Päikkärit usein nukunkin, ja silloin on nukkumiset monesti rentouttavinta. Yleensä silloin on TV tai radio päällä, ja tämä kai korreloi asiaa ettei ole muita ihmisiä ympärillä. Kaltaisellani päänsä poksauttaneella unentarve ois pitempi kuin ehjällä ihmisellä. Kuitenkin yöunet + päikkäri olisivat luonnollisempaa nukkumista useimmille muillekin ihmisille kuin pelkät yöunet. Työtehokin on levänneellä ihmisellä huomattavasti korkeampi kuin puolivaloilla olevalle. Normi 8 tunnin työpäivän loppupuolella suurin osa ihmisistä ei tunne oloaan viimosen päälle pirteäksi, jolloin työtehokin on siis matalampi. Viimeinen kahvitunti pitäis siis olla pitempi, ja sillon työntekijän pitäis saada nukkua päikkärit. Aamun ensimmäinen työtunti, jos työt alkaa aamusta, on monille ihmisille vajaatehoinen kun ei olla vielä ihan kunnolla herätty. Näimpä oli itellekkin silloin kun vielä töissä olin. Ainoastaan 1/3 ihmisistä nukkuis luontaisesti yöunet normaaliin aikaan, jos ei olisi aikatauluja. Ihmiset, tarkemmin osa teollistuneitten länsimaitten ihmisistä, on ainut nisäkäs mikä ei ota päikkäreitä. -> Päikkärit rules..:)
Ei siitä lehtijutusta, eikä tästä kirjoituksastakaan oo tietenkään mitään apua mun nukkumisongelmiin, lehtijutustahan ei tullu mitään uutta julki. Tämän kirjoitus varmaan sen takia, kun päivä oli valoisa ja tuntui että pitäis muka jotain tehdä. Laiskuuttani/ väsyneisyyttäni (viim. yön.5h.-> pahoin liian väh. mulle) en viittinny mitään suurempi tehdä, niimpä kirjoittelin päivällä paperille näitä asioita.

Jooh. Eilinen nukkumaanmeno meni myöhään sen takia kun olin myöhään asti liikenteessä. Olin tuossa vieres hot. Sorsanpesällä. Siellä oli ysäribileet joissa juontajana Ylex:n Matti Airaksinen, ja esiintyjänä ysäribändi Toinen maanantai jonka muutamia kappaleita -90 luvulla kuuli paljonkin. Oon luullu että yhtye ois ollu kuopattuna pysyvästi, mutta ei. Siellä ne tosiaan oli ja niillä oli jopa pari semmostakin kappaletta jota en ollu aiemmin kuullut. Onkohan ne tehnyt jopa jotain uutta 2000 luvullakin.:) Luultavasti ei, nekin oli varmaan vanhoja kappaleita mutten ollu niitä ainakaan useammin kuulut. Ei kyllä vieläkään hyviä niitten biisit ollut, mutta tulipa joistakin vanhoista kappaleista ainakin hauskoja muistikuvia mieleen.. Mutta Sorsanpesä.. Se ei paikkana nyt kehuja saannut. Tai ei paikassa itessään mitään vikaa oo, mutta palvelussa.. Paikka on joskus ennen vetänyt paljonkin väkeä -> vuosituhannen vaihteessa paikka muutaman vuoden kokonaan kiinni-> sitten taas aukaisun jälkeen muutamia kertoja isompia tapahtumia-> konkkaan/ nimi vaihtui paikassa kohtuu hiljaista-> nimi vaihtui taas ja jonkinmoista yrittämistä saada taas väkeä sinne. Nyt ei ihan onnistunut, ainakaan monien siellä kuulemieni puheiden mukaan. Väkeä siellä nyt oli paljon myyjien yms. määrään nähden. Jonotukset oli todella pitkiä. Pihalla sai jonossa seisoa varmaan puolituntia ennen kun jono rupes ees liikkumaan. Baaritiskillä jonotusta oli myöskin se puolituntia, ja monet ihmiset kuuluivat puhuvan etteivät enää ikinä paikkaan tuukkaan.
Muuten ihan ok ilta.

Perjantaina tuli käytä kattomassa Härmä elokuva. Suurinosa ihmisistä täältäpäin suomea on käynyt sen kattoon tai ovat ainakin menossa katsomaan. Juoni leffassa oli aika suora/ ennalta-arvattava, ei siis mikään elokuvahistorian merkkiteos siitä tuu. Oli se kumminkin mielestäni kohtuullinen eikä siinä tullu mulle semmosia kyllästymiskohtauksia/ kellonvilkuiluja. Ehkä muualtapäin suomea oleville henkilöille teos ei toimi niinkään hyvin.