Huomenna meen käymään S.joella akupunktiossa pitkästä aikaa. Toissa kesänä kun muhun Synapsiassa neuloja tökittiin päätin että jatkossa käyn neulottavana kohtuu usein. En oo kumminkaan käynyt akupunktiossa kuin viimeks talvella vaikka siitä hyötyä mulle olikin, huomiseks oon viimein saannut ajan varattua..
Mursketta on pikkasen vieläkin pihalla läjässä. Perjantaina pari kuutiota lapioin että onhan se läjä huomattavasti pienempi kuin sen tullessa. Aamupuolesta meinasin että sen aika pieneks kasaks tänään lapioisin mutta sitten puolessa välissä rupes kyseinen homma v.....maan. Aattelin että meenpäs tekeen jotain muuta välistä jos lapiontiin vaikka uudestaan innostuisin. Tulin sisälle siivoilin parin tunnin ajan ja siivoominenkaan ei lapioinnin jälkeen tuntunnut oikeen vastenmieliseltä. Mulla siis pitäis olla aina jotain ei niin mukavaa hommaa mitä pitäis tehdä, tällöin saisin joskus siivottuakin kun se tuntuu normioloissa hyvin masentavalta hommalta. Noh, ei sitten siivoomisen jälkeenkään lapiointi innostanut ja rupesin leipoon omenapiirakkaa onnistuakseni hyvin mielin välttään lapioimisen. Ajoitus siinä hommassa oli ihan hyvä. Kun taikinan olin aika fiiliksellä tehnyt soitti tuttuni että passaako jos tulevat parin muun tutun kanssa kahville. Tottahan se mulle passas kun aika paljoltihan täällä ihan vaan issekseni oon ja nyt ois kahvin kanssa jotain tarjottavaakin. Tai eihän se piiras vielä valmis ollut mutta taikina kuitenkin oli..
Olihan mulla piiraasta toki pieni epäilys kun en taaskaan taikinaa tehdessäni ohjeita noudattannut mutta kyllä se tuntu kelpaavan muillekkin. Varmaankin kohteliaisuus syistä söivä sitä eivätkä ääneen moittinneet.:) En oo pitkään aikaan mitään leiponnutkaa eikä mun kyllä kannatakkaan, tai tein eilen pizzan pohjan muttei sitä oikeen leipomiseks voi laskeakkaan. Ruoanlaitosta kyllä pidänkin mutta leipominen siinä ja siinä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti