lauantai 22. syyskuuta 2012

Metsällä

Aamulla heräilin aikasin ilman herätystäkään. Mitään suuremmoisia hommia en aamulla viitinyt ruvetakkaan pihalla tekeen mutta kässehtelin siellä muutenvaan. Pihalla aattelin että Metsähanhen muutto on monina vuosina ollut näihinaikoihin eikä ajatuksitani mennyt montaa minuuttia kun hanhi lensi ylitse. Kovasti on hanhikanta pieneks pudonnut kun hanhi yksin lensi eikä aurassa.. No oikeesti se ei ees muuton suuntaan lentännyt että kyllä lähipäivinä varmaan muuttoparviakin näkee. Ja saattoi se olla paikallinen Kanadanhanhikin, ei välttämättä Metsähanhi, matka siihen oli kuitenkin senverran pitkä ettei lajia voinnut varmaks sanoa.. Sitten rupesin miettimää kun ei mitään oikeeta hommaa huvittanutkaan tehdä että jos lähtis Halsualla käymään   metsäkanalintuja pyytämässä. Lähdin siellä käymään ja matkalla mietin että vois kävellä isännän maitten rajoja pitkin läntin ympäri missä tupa on. Kohtuu pitkänmallinen ja kapeahko pala on, jos rajoja pitkin palan kiertää tulee kävelyä yli 3,5 km, aatteli että se ois sopiva matka. Lähdin siellä rajoja pitkin kiertämään mutta kauimaisessa paikassa totesin että enpäs kertakaikkiaan viitti rajaa takasinpäin pitkin ees yrittääkkään. Maasto on rajoja pitkin pääoisin aika vaikeasti liikuttavaa, olin kolmesti kaatunut röykkysessä maastossa. Kävelin tuvalle takasin sitten vanhaa polun uraa pitkin.Vaikka matka sitä tuli pikkasen pitemmäks niin oli se paljon helpompi ja nopeampi mitä menomatka rajaa pitkin.. Panoksia ei reissussa mennyt yhtään. Kaksi pyytä oli ainoat metsästettävät linnut mitä matkalla näin. Nekin lähtivät taas tilanteessa kun mulla oli haulikko selässä enkä tietenkään ehtinytkään ampua. Muuten koko matkan pidinkin asetta käsissä mutta se pikku hetki. Kämppä siellä on rajan pinnassa ja siellä aattelin käydä, kun mökki rupes näkymään heitin aseen selkään ja samalla pyyt pomppas hyvältä hollilta.. Ainut reissun saldo oli pari desiä karpaloita. Palsta loppuu yli viiskymmentä vuotta sitten kuivatun järven laitaan mikä on nykyään nevana, sieltä karpaloita hiukan poimin. Oisin poiminnut niitä kauemmankin mutta rupes pikkasen sataan niin lähin takasin päin.. Ois mukavampaa jos paikka ois vieläkin järvenä mutta niihinaikoihin järviä on paikoin yritettykin kuivattaa. Pelto/ metsämaaks niitä on aiottu mutta suuriltaosin kuivattujen järvien kohdilla kasvaa vaan pajukkoa. Tokihan paikoin nykyään on ihan hyvänkokoista koivikkoa, mutteipa kuivatuksesta päättännyt sukupolvi oo asiasta rahallisestikaan hyötynnyt..

Tuo on joskus ollut järveä.. Ei siitä vielä oo puita ja kuvan oikealta laitaa alkaa laaja pajukko. Rapiat kymmenen vuotta tuonkin kuivatuksen jälkeen on muutaman kilometrin päähä tehty tekojärvi. Toinen järvi on myös samaan aikaan kuivatettu läheltä jonka pohjalla kyllä nykyisin koivikkoa paikoin kasvaakin. Äkkipäätä itse miettimällä ois aikoinaan ollut järkevämpää rakentaa näihin kuivatettuihin padot joiden avulla vedenpintaa olisi voitu hallita ja rakentaa sitten tekojärvestä pikkasen pienempi. Mutta näinpä on katsottu aikoinaan järkeväksi tehdä..

Ei kommentteja: