Tulevan illan ohjelma. Käyn taas luultavasti Halkosaaren parkkipaikalla vähän aikaa kattomassa sattuuko näkyyn ketään tuttuja. Sitten varmaan aika pian ajelen tänne takasin kun en viitti lippua ostaa ja Rantakirpussa enkä Paalupaikassa viitti olla, ainakaan kauan kun en oikeen osaa olla tommosissa paikkoja mehulinjalla.. Tänään en yritäkkään lähteä kylälle päin kävelemaan ja taksia en henno tilata..
Illan ohjelma suoritettu. Kävin kattoon Halkosaaren pihalla ja siellä oli aika hyvin väkeä, kävin myös Paalupaikassa ja siellä oli puolestaan aika hiljaista. Mutta nyt asiaa mikä tuli aamupuolesta makoillessa mielleen, eihän sillä mitään merkitystä mihkään oo mutta ajankulu pohdiskelujani.
Monestihan oudot henkilöt joiden kanssa alan puhumaan ovat jonkun alan insinöörejä, jollainmuotoa rakennusalalla tai jotain välillä lähihoitaja-lääkäri. Tokihan noihin ammattien ryhmän mahtuu tod. suuri joukko ihmisiä mutta lähes aina kun oudon kanssa keskustellessa ammattia kysyn niin se on jokin noista. Jotenkin tietämättäni alan puhella helpommin edellä mainittujen kanssa.. Noh, eilen Ilonassa näin kolme rakennusinsinööriä joiden kanssa joskus oon alkanut puhumaan tietämättä että hekin insinörttejä ovat, eivät tunne toisiaan eivätkä siis samaa porukkaa. Yksi heistä ei tulevaan passaa mutta kaksi heistä on ollut yleensä Ilonassa yksin kun olen siellä heitä nähnyt, itehän oon myös useinmiten yksin. Yleensähän baariin mennään porukassa tai kaverin kanssa mutta rak.inssi miehet menee yksin.. Töitten kauttahan mulle ei kaveripiiriä kerry kun en töissä oo mutta myöskään useille etenkään työmaa insinööreille ei pääse töitten kautta varsinaisia kavereita juurikaan tulemaan, tuttuja kyllä voi tulla paljonkin mutta vähän niitä kavereita. Useat meistä jotka ovat aikanaan alalle hakeutuneet eivät ammatin valintavaiheessa sosiaalista puolta elämäänsä lisää kaipakkaan. Useat heistä ovat elämäänsä tulevaisuudessakin tyytyväisiä vaikkei monia uusia kavereita ympärillä olisikaan. Kuitenkin joillekkin käy kuin mulle että sitä sosiaalista elämää kaipais enemmän. Harvahan muuttuu ajankaan myötä näin selkeästi mitä minä onnettomuudessa hetkessä mutta pikkasen sitä sosialista elämää saattaa kuitenkin ruveta lisää kaipaamaan.. Päätelmä, suuri osa meistä rakennusinsinöörestä on senverran huonoja sosiaalisissa suhteissaan ettei kaveriporukkaa monesti ympärillä parveile..:)
Nykyäänhän olen huomattavasti sosiaalisempi mitä ennen tälliä mutta vaikuttaa entinen insinööriminä kuitenkin. Mulle on vaikeaa alkaa kommunikoimaan umpioudoille henkilöille. Kuitenkin viimeinen vuoden pätkä on siinäkin puolessa hiukan helpotusta tuonnut ja nykyään alan oudonkin kanssa puhumaan hiukan helpommin. Joskus S.joella lähes pakotin itseni menemään juttelemaan jollekkin oudolle, eli sosiaalisuuttakin voi oppia. Kuitenkin epäilen että mun orastava sosiaalisuuteni lähtee täällä taantumaan.. Sosiaalisuuteen ei oo mitään apua jos täällä käyn yksikseni autolla kattoon onko väkeä liikkeellä, pysyn autossa sisällä enkä mee juttelemaan vaikka jossain hieman ihmisiä oiskin. Eli semmonen päätös nyt että yksinollessa mun pitää mennä johkain kaupunkiin ees yheks yöks kuussa. Parempihan ois olla parina viikonloppuna jossain muualla missä on ihmisiä mutta jos joutuu hotellin paikasta ottaan niin rahapuolihan rajoittaa hottelliöiden määrän aika alas, siitä tuo yks yö..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti