Sataa sataa ropisee...

Ja mää laitoin pyykkiä ulos kuivumaan...
Aamupuolesta kun nousin ei lonkkani tuntunutkaan yhtä hyvältä mitä eilen illalla.. Aattelin että se voi pikkasen peremmaks muuttua jos se pikkasen liikettä saa. Menin sitten koittamaan niittään tontinpätkän tienviertä kun heinät yms. oli pitkästi asfaltinkin päällä. Tavallaan se lonkalle toimikin. Alun pikku tahkeuden jälkeen taas sopivasti turtui ja niitto onnistui jotenkin. Enhän kauan voinut heilua kun lonkka rupes uudestaan kipeytymään mutta vähänaikaa kuitenkin..

Yläkuvassa on 6 sorsaa läjässä. Kyllähän sieltä poikasta siiven alta näkyy, mutta niitä olikin yllättävän monta. Todennäköisesti ne on toista tämänkesän poikas erää kun ovat vielä noin pieniä. Alakuvan sorsat saattavat olla myös tämänkesäisiä poikasia. Vajaa kuukausihan ois enää sorsastuksen aloitukseen mutta voipi olla etten silloin pyyntiin mene. Lähivuosina mulle on muutamia kertoja etenkin sorsia tullut viereen vaikka ne on mun kyllä nähneet. Kaupungissa sen kyllä ymmärtää mutta kun nuokin oli viikonloppuna Kivitipun rannassa ja tolla potilla ois kylläkin sorsille muuallakin ollut tilaa. En siis tänävuonnakaan, ainakaan alkuun, raaski menna sorsia ampumaan kun jotkut niistä on noin tuttavallisia. Metsähanhi on siltäosin Suomen paras riistaeläin, ne on aina niin arkoja ihmistä kohtaan ettei niihin minkäänlaista sidettä pysty syntymään. Vain kolme metsähanhea olen elämäni aikana saaliiksi saannut vaikka olen todella paljon niitä yritännyt pyytää. Mutta niitäkään en tänävuonna yritä, ainakaan ennen suurta muuttoaaltoa missä suurinosa on Venjältä, siellä hanhikanta on vielä hyvä. Suomessa pesivä Metsähanhikanta on lähivuosina vissiin pudonnut aika pieneks...
.......................................
Hyvä ruoka, parempi mieli.
Söin äsken semmosta ruokaa mikä ois muutaman vuotta taakseppäin jäänyt mulla syömättä. Söin uusia perunoita mitä vielä pätkä takaperin jostainsyystä kammoksuin. Makukin näämmä muuttuu iänmyötä..
Lyhyt pätkähän takaapihalla on perunoita että pääsee niitä uusia maistaan. Jonkun aikaa parissa varressa on kukat ollut niin aattelin että nyt siellä vois olla jo syötävän kokoisia perunoita. Pyyh, ekan varren nykästyäni ja pettymys varmasti näky naamalani kauas sillä siinä varressa ei ollut jostain syystä ees pieniäkään perunoita.. Nyin sitte vielä kolme vartta ja niistä just sain yhdelle henkeä piisalle perunoita. Hyvin vähän niissäkin oli  niitä perunan alkuja.. En vieläkään tosiaan pelkkiä uusiaperunoita pysty syömään mutta tommosta sekoitusta syön mitä tein. Eli keitetyjä uusia perunoita aika vähän, pannussa voissa paistettuja keräkaalin lehtiä kohtuullisesti, kohtuu paljon raakaa uutta sipulia ja paljon pannussa paistettua hirven jauhelihaa jossa paljolti suolaa ja kohtuudelle paprikamaustetta. Tuo on nykyisin yksi lempiruoistani...

Perunat harvalukuisia, sipulit pieniä kasvimaassa, porkkanat aivan mitättömiä, salaatinlehdet myös surkeita ja tillikin lopetti kasvunsa vähänmatkaa maanpinnan yläpuolelle päästyään...
Toteamus.. Nälkäkuolema varmaan seurais aika pian jos saisi syödä vain itsekasvattamaansa ruokaa.