maanantai 16. heinäkuuta 2012

Miettimistä

Joo, eli tänäänkään en oo mitään suurempia tehnyt ja siitäpä on tullut kaikee typerää miettimistä. Veneen köliin yritin kyllä laittaa köliosan suojaksi muovikaistan. Olin aatellut että vesiletkusta semmosen sais sillä se ois aukileikattuna oikeen levyistä ja sen vois saada kohtuullisesti laitettua. Hain sitte letkun, vedin siihen läpiasti viillon, pesin sen kun se oli vanha/ paskaanen ja yritin sitte sen paikoilleen laittaa. Noh ei onnistunut, se ois halunnu putken muotoon vielä vetääntyä ja ruuveja ois joutunnu laittaan paljon. Sitte pari telinettä paikalle hilasin joiden päällä vois letkun oikaisua kuumailmapuhaltimen avulla yrittää. Yritin, ei onnistunnut. Sitte pyöritin putken ns. vastasuunttaan pyöreän puun ympärille levyks, ruuvasin sen ruuveilla kiinni ja yritin kuumailmapuhaltimella sen tasaseen muotoon saada pysymään. Olevinaan onnistuneen kuumennuksen jälkeen avasin ruuvit ja päästin sen auki, syrpp.. V..tut, ei se ollut tasanen.. Ei ollu mun kuumennus näemmä ihan tasasesti onnistunut.. Tämän jälkeen sitten vetäännyin sisälle makoileen ja jos mitään tekemistä ei oo niin mietteet on silloin aika turhia..
Mietteitä: Mun ois varmaan parempi saavuttaa semmonen kohtuu pessimistinen mieliala.  Useat tänne kirjoituksethan on sellaisia kun on hiukan masennusta päällä mikä johtuu niistä pettymyksentunteista. Jos aattelis yleisesti tarpeeks pessimistisesti ei tulisi pettymyksentunteita niin usein kun kerta toiveetkaan eivät olisi niin korkeita. Jokainen asiahan ei tietenkään voi viimosenpäälle onnistua. Ymmärtääkseni nämä liialliset odotukset mitkä epäonnistuessaan johtavat pettymykseen johtuvat siitä kun aivojen vasen puolisko on saannut iskua oikeaa enempi. Silloin muuttuu yleisesti positiivisemmaks/ hyväuskoisemmaks joka joskus johtaa lopulta masennukseen.....
 Mutta toisaaltaan, joskushan niitä onnistumisiakin tulee ja tällöin olen todella onnellinen.. Ainakin parhaita hetkiä elämässäni on ollut onnettomuuden jälkeen..


...................
Tyhmästä päästä kärsii koko ruppi...
Äskön menin pihalle ja näin pihakuuseen kiinnitetyn koiran, Husky tms. kohtuu isohko. Tunnistin että koira on tämän talon mulle aikanaan myyneen miehen koira. Naapurimökillä mies oli käymässä ja siihen pihaan ei ollut hänen sinne menohetkellä voinut koiraa viedä niin oli jättänyt tähän. No kumminkin, mää menin sitä koiraa rapsutteleen ilman kyynärsauvaa kun nyt jo pääsin tasaisella kohtuudella töpöttämään. Koiraa sitten hiukan rapsutin ja tällä häntä heilu, et ihan ok. Sitte olin pois lähdössä niin koira pikkasen hyppäs mua vasen tervehtiäkseen/ leikkiäkseen ja määhän kaaduin selälleni... Otti aika h...tin kipiää alaselkään.. Vartin verran siinä maassa makasin ennen kuin pääsin ylös ja nythän alaselkä on aika kipeänä jatkuvasti.. 
Sitäkään en hetkessä tajunnut että en nyt tietenkään kestä tommosen muutaman kymmenen kilon koiran tervehdystä...


Pidin mahdollisena että huomenna veisin Kirsille koirat S.joelle kun hän huomenna tulee mutta saattaapa olla mahdollista ettei tällä selällä viitti paljon ajella...



4 kommenttia:

Mytty kirjoitti...

No voi sun kanssas.. :(

Mä oon rääkyny about vuorokauden putkeen, kävin tänään lopettamassa ja hautaamassa meiän veteraanisetterin.. Outo olo nyt, kun on niin hiljasta kotona.. Ihan todella outo!

Marko kirjoitti...

Osanottoni koirasta..

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen niin ajatuksia herättävää...

Mä en ole ollut onnettomuudessa, mutta muuten kroppani on "heikko".

Välillä tuntuu kuin kirjoittaisit minun elämästä, vaikka tosin erilaisia asioita puuhastelemme.

Yritetään vaan tsempata! Pakko olis nytkin mennä selkää venyttämään, mutta kun ei huvita!

Aurinkoa ja onnistumisia päiviimme toivoen!

Marko kirjoitti...

Heikko oon monin paikoin kropaltani mutta kun ei.. En aina ymmärrä asiaa itelleni hyväksyttää ja sitten tulee tämmösiä tötöilyjä.:)
Tämmöset selvät ulospäin osoitettavat vammat on kohdalleni helppoja kun toisille voi selvästi osoittaa minkä takia en tee mitään.. Av:han ei mulla näy päällepäin...