..............

Edellisessä kirjoituksessa kerroin etten tekis mitään erikoisempaa lähipäivinä mm. selkäkipuni takia. Perjantaina en mitään suurempia tehnytkään, mutta lauantaina tuli ajettua n. 200 km, sunnuntaina 385 km ja tänäänkin n.230 km. Autolla ajosta selkäni ei tykkää nykyään yhtään, ja pysähdellä joutuikin usein. Olihan toki noista ajoista yli puolet, ja tämänpäiväiset tekemiset, melko pakollisia joita ei voinut tietää ennakkoon..
Mutta huomenna, ja lähipäivinä, en tee mitään erikoisempia. En ainakaan ajele pitkästi, ja annan selkäni rauhottua...   Kai..

Lauantai illan tuntumaa..

Paluuta menneeseen.

Lähiaikoina oon käynny tekeen "töitä" L.järven talolla ehkä vähän liiankin usein. Oon paneloinnu pikku palan seinää, pieninny puita, purkannu saunan lauteet, laittannu lattialämmitys putken saunan lattiaan, hakennu rautakaupasta sinne tavaraa ja eilen valannut sen lattian.
Eilen mun alaselkäni sen valun yhteydessä vaan pikkasen naukasi. Elikkä, ainakin nyt liikkuminen on hankalaa.. Mun pitäis ymmärtää se, että oon ihan oikeesti sairaseläkkeellä, ja syystä.. Suurin syy eläkkeellä olooni on toki mun päässä, mutta ompahan mun jalkani, selkäni ja olkapäänikin saannu semmosta tälliä, etteivät ne entiselleen ikinä palaudu. Lähiaikojen työtahti on ollu päälleni vielä kohtuullista, jos ei yhtään enempää rupiais miettimään tekemättömiä töitä, mutta siitäkin pitäis muistuttaa ihtiä, ettei mun ruppikaan enää mitä vaan kestä..
Tän asian kirjoitus tänne, on sitä ittensä muistutusta...
Huomenna mulla on onneks  OMT-fysioterapiaa, että ehkä ne siellä saa mun selkää kuntoonpäin. Toisaalta kyllä hyväkin että selkä on nyt hieman juntturissa, niin en jatkuvasti mieti niitä L.järven tuvan tekemättömiä hommia, kun ei tällä selällä oikeen mitään vois tehäkkään. Pään kannalta se on hyvä.
 Mutta ainaka tänään, ja luultavasti lähipäivinäkään en tee mitään merkittävää. Leffan, Harjunpää & pahan pappi hain tänään kaupasta, ja sitä aattelin ruveta kahtelemaan. Kyseisen kirjan luin kyllä muutama viikko takaperin, mutta onneks mulla on senverran huono muisti, että ei ehkä muista mitä seuraavaks leffassa tapahtuu..

Jaa taas mietteitä.

Eilen Kirsiltä tuli viestiä, että eräs henkilö pitää blogia, joka oli samaan aikaan synapsiassa kuin minä viime kesänä. En puhunut jaksoni aikana kyseisen henkilön kanssa, mutta kuvasta tunnistin. Hän oli ollut viime joulun jälkeen kolarissa, josta eteenpäin sairaaloissa ja kuntoutuslaitoksissa. Olikohan syyskussa päässyt kotiin. Kyseistä blogia sieltä täältä luettuani totesin että hänellä on todella positiivinen asenne elämään. Sitä asennetta ei saisi kadottaa, kun sen on saavuttanut.

Itselläni oli useamman vuoden onnettomuudestani vielä yleisesti positiivinen elämänkatsomus ja olin iloinen monesti hyvinkin pienistä asioista. Sitten positiivisuuteni alkoi vähitellen vähetä, kun aloimme tekemään uudistuksia/palauttamaan vanhaa Lappajärven tuvalle. Ei se positiivisuus toki kokonaan sillonkaan lähtenny, mutta kumminki väheni.
Viime vuonna olin usein fyysisesti kipeä ja voimaton. Viime kevättalvesta painoni alkoi hiljalleen pudota. Ihmettelinkin usein että mikä tauti mulla on, kun ei missään kokeissakaan mitään ikinä selvinnyt. Kesällä Käpylän jakson jälkeen painoni putosi vielä muutaman kilon nopeasti. Kokonaisuudessaan aika ja määrä jossa keskityin taloon ja muihin henkilöihin oli ollut minulle tuona aikana liikaa. Olin siis tuona aikana masentunnut..
Siellä kesän Käpylän jaksolla mieleni muka aukeni... Tosin silloin ja sen jälkeen kuvitelmani olivat hyvin lapsenomaisia.. Elikkä mahdottomia. Olin vielä alkusyksyn ihan öö:nä, enkä tienny yhtään missä oisin ja mitä tekisin. Sen jakson jälkeen en kylläkään ole ollut fyysisesti juurikaan niin kipeä, kuin ennen jaksoa. Että päässäpä tosiaan vikaa-> jonkinmoista masennusta..
En kyllä tiedä vieläkään mitä tarkalleen tekisin, mutta nykyään toimintani rupeaa olemaan minulle kohtuullista. Normityypille se ois kohtuu vähäistä, mutta mulle riittävää. Eli nykyään käyn joskus Lappajärven tuvalla tekeen jotain puolijärkevääkin ja pidän S.joen asuntoa pystyssä yms., Olen myöskin yrittänyt iskostaa päähäni ettei mun mitään ylihyvää/suurta kannatais tavoitellakkaan.. Tuota en siis tiennyt kun L.järven tupa tuli ostettua, ja siihen ihteensä liikaa kiinni pistettyä. Painonikin on alkanut palautua entistä kohden, elikkä en ole enää masentunnut, ja välistä elämästä rupeaa löytymään niitä onnellisiakin hetkiäkin. Toivottavasti se painon palautuminen muutes toppais siihen max vuodentakaiseen tasoon...
Vimpelissä asumiseni aikaan olin kokonaisuudessaan onnellisin. Vimpeliin en enää kylläkään halua  takaisin, mutta asunto oli sinänsä mulle kohtuullinen. Se oli paritalo, jossa tuli juteltua niitten naapureitten kanssa, mutta siellä oli myöskin sitä omaa värkkäily/varastotilaa riittävästi. Vaikka L.järven tupaa toisaaltaan rakastankin, niin siellä on liikaa tekemättömiä töitä.. Jos sinne palaan puhtaasti asumaan, mun pitäis laatia itelleni aikataulu, että milloin saan tehä mitäkin. Aikataulu, etten vaan taas polttais itteeni loppuun kun ajattelisin, että tuokin homma pitäis olla jo tehtynä. Toisaalta tämä kerrostaloelämä menis, jos on tosiaan paikkaa minne mennä joskus tekemään jotakin muka hyödyllistä.. Mutta eipä tämä kyllä pelkästään mulle kyllä sopis...

Mutta taas menee mulla pitkälle pähkäilyt. Eli kokonaisuudessaan mun ei nyt kannata miettiä mitään, sillä >>ainut mikä on pysyvää, on muutos>>..
Teharia

Keskisellä.

Tällä viikolla on ollu jotain tekemistä joka päivälle ihan sopevasti. Oon käynny mm. Halsualla metsällä ja Lappajärven tuvalla tekeen jotain puolijärkevää yms.. Tänään mulla ei ollu kumminkaan oikeen mitään tekemistä, niinpä päätin päivällä, että lähempäs käymään Keskisellä kaupassa (syömässä). Nyt olikin useamman vuoden jaksolla mustaakseni pisin aika etten oo siellä käynny Eli yli 2 kuukautta. Joskus pari vuotta sitten siellä tuli käytyä lähes joka viikko. Noh, eipä siellä mitään uutta ja mullistavaa ollu kyllä nytkään, mutta tulipahan kerrankin kohtuu halpa kauppareissu siellä. Väkeä oli sopivan vähän, ei tarvinnu jonotella. Kesäkalastuvälineet ois ollu osittain puoleen hintaan, ja niitäkin aika kauan kahtelin, mutta totesin etten enää tarvi niitäkään lisää. Mulla vaan rupiaa olemaan kalavehkeitä ihan riittävästi, etenkin kun kalastus on nykyään jäänny hyvin vähille.. Mutta ehkäpä sitten kun jäät ->pilkille.. Ehkä... Muutakin rompetta siellä toki kahtelin, mutta totesin etten juuri tälläerää tarvi oikeen mitään..
Muistaakseni keskiviikkona sieltä tulee taas TV:ssä sarjaa. Sitä jos kahtoo, niin eipä ainaka heti tarvi sinne mennä. Selvää säästöä..

Kameran linssissä on ollu pitemmän aikaa sormenjälkeä, ja se on pitänny puhistaa. Enpä oo saannu aikaseks ennen kuin nyt. Useissa kuvissa se vaan komiasti näkyy..

Joo...

Aattelin että vaihampas aikanikuluks noita kappaleita, jotka on linkitetty tänne. En sitte hennonnutkaan poistaa yhtään.. Siispä en myöskään viittinnyt lisätäkkään, kun niitä on nytkin monta, eli en ainaka ite viihti lukea koko litaniaa useinkaan läpi. Mun musiikkimakuni on tällähetkellä tommonen, mutta sekin vaihtelee aika paljon tilanteen/ tunteiden ja mm. vuodenajan mukaan.. Mutta onpa se ainakin laajentunnu sen pään poksahuksen myötä.
Tänään en meinannu tehä mitään erikoista, kun säätiedotuksessa uhittelivat sillä myrskyllä. Nyt kyllä sää vaikuttais ihan hyvältä.... Tuulee kyllä välillä aika mukavasti.. Ehkäpä oon tänään enimmäkseen sisätiloissa...

Päivät on erilaisia..

Ainakin mun pää on erimieltä samoistakin asioista eri päivinä. Elikkä sunnuntaina menin Lappajärven tuvalle laittamaan liesituulettimen poistoa katolle. Katolle nousin ja laitoin oikein turvaköydenkin. Vähän aikaa siellä koitin olla väkipakolla, että jospa siihen korkeuteen tottuis. En sitte tottunut ja olo oli niin huteran tuntuinen katolla, että päätin tulla alas ja ehkä koettaa jonain toisena päivänä uudestaan. Asiaa mietin monesti ja eilen kun oli hyvä ilma, päätin lähteä koettamaan uudelleen läpiviennin asennusta. Eilen se homma sitten onnistuikin ja silloin se katto ei ees tuntunnu yhtään korkealta, vaikka oli just yhtä korkea kuin sunnuntaina.. Tänään aamupäivästä kävin laittaan sinne läpivientiin putken liesituulettimelta, vaikka sillä ei enää ois mitää kiirettä ollutkaan, kun sen homman sai tehdä katon alla. Toikin keskeneräinen homma vaan pyöri mun pääs heti aamusta aikasesta, ja oli sitte muka pakko lähtee laittaan sitä heti /äkkiä /pian /nyt /kiireellä... V. tun hätäisyyteni, mutta onpa se nyt kumminki paikoillaan..

Eilen laittamani liesituulettimen läpivienti.

Maanantaina neuropsykologin kanssa oli puhetta, että nykyään piän blogia johon välillä puran mieleni ja ennenkaikkea että täällä pysyy muutamat kuvat tallessa vaikka tietokone kaatuisikin. Noh, tästä ei mennyt kuin päivä, kun mun tietokoneeni poksahti.. Näytöstä ei vaan enää yhtä-äkkiä näkynny mitään, mutta eipä siellä onneks ollu mitään tähdellisiä tiedostoja. Kaikki kuvatkin oli vielä kameran muistikortilla. Onneks..
Mutta rahanmenoahan tuostaki taas tuli, kun joutu ostamaan uuden koneen. Toki oliha tuo tiedossa, että pian näin käy, kun ei se mikään uus kone ollut se entinen.

---

Tänään melko tyhjä päivä.. Kameran kanssa kävin vähän aikaa haahuilemassa, mutta hyvää kuvattavaakaan ei tänään tuntunnu löytyvän..

 Tuossa kuvan keskellä olevista kerrostaloista, oikeanpuoleisessa, asuin aikoinaan 5v.