2011

Vuosi alkaa olemaan senverran lopuillaan, että mitään mullistavaa ei kohdalleni enää ehkä satu. 2011 on ollu mulle ehkäpä mietityttävin vuosi elämässäni. Vuodessa on ollu muutama niitä huippuhetkiä, mutta myöskin paljon niitä hetkiä, jolloin olen ollut todella alamaissani..
Aivovammastani mulle aukes taas tänävuonna paljon lisää, vaikka vamma on mulla jo useita vuosia ollutkin. Ois voinnu aatella että kaiken vammasta jo tietäiskin. Oohan toki periaatteessa tienny kaiken mitä av. aiheuttaa jo aiemmin, mutta osasta muutoksista on vaan aatellut, ettei ne mua oikeesti koske. Noh koskee ne useimat.. Ehkä kaikkia mitä mulla on, en osaa/ halua vieläkään hyväksyttää itellä. En ehkä ikinä..
Periaatteessa mulle ois varmaan helpointa asua erakkona, mitä täällä tekstissä jo syksyllä pohdiskelinkin. Mm.  nykyään pelkään toisten ihmisten puolesta, jos heistä ei ole hetkeen mitään kuulunut, tai ei vastaa puhelimeen tms.. Joskus taas ärsyynnyn toisten mielipiteistä tod. voimakkaasti.. Jos täysin yksin eläisin, olisivat mun mieleni liikkeet varmaankin paljon pienialaisempia/ tasaisempia, mutta tällöin mielen taso ois varmaan aina siellä miinuksen puolella. Elämä ois tavallaan helppoa, mutta semmostakaan en HALUA. Haluan olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, jolloin kyllä mieleni sinkoilee ylös ja alas.. Mutta onpahan niitä plussahetkiäkin ainakin joskus.
Jotakin oppia tänävuonna päästäni.. Mun mielenliikkeissä ei mikään oo niin varmaa kuin epävarma...
Juuh. Ton asian pitäis upottaa päähän sillaa, että vois mielessää hykerrellä jos muka v...ttaa. Tällöin pitäis osata aatella, että tää v...tus johtuu osittain mun aivovammasta, joka korostaa mielenliikkeitä molempiin suuntiin.. Mutta ei. En osaa, ja joskus oon vajonnu mieleltäni aika alaskin, vaikka turhaa se usein onkin..
Mutta jotakin positiivista  aivovammasta ja tästä vuodesta.. Aah..Aivovammaisille, ainaki mulle, ne elämän hyvät hetket ovat paljon korkempia kuin normi ihmisille. Ainakin oman elämäni huipukohdat ovat olleet av:n jälkeen.. Hyvää tässä vuodesta on mm. se, että fyysiset kipuni ovat merkittävästi vähenneet kesän jälkeen. Oonhan ollu monesti rikki jostain tietystä kohtaa kesän jälkeenkin, mutta semmonen läpivartalon oleva kipuilu/ väsymys on vähentynny merkittävästi..
Yhteenvetoa vuodesta -11
Vuosi takaperin yritin liiankin tehokkaasti rakentaa tulevaisuutta. Silloin oli muka suunnitelmat selvillä pitkälle tulevaisuuteen... Ei sitten menny ihan ajatusten mukaan.
Kesällä mielessäni aukeni jotain. Tai poksahti, kummin sen nyt ottaa. Loppukesästä tuntu ettei mulla oo oikein mikään hyvin, ja olin ihan pihalla. Tööt, tööt, olo...
Nykyään mulle ei oo mikään tulevaisuudessa yhtä varmaa, mitä muka oli vuosi takaperin. Enpä kyllä onneks oo yhtä pihallakaan, mitä loppukesästä. Nykytilanne siis mulle  melko kohtuullista. Nimittäin jos tulevaa suunnittelen liian tarkkaan, luon itselleni liian tiukan aikataulun nykyiselle tasolleni. Tarkat aikataulut/mielikuvat/odotukseni tulevaisuudesta eivät vaan yksinkertaisesti sovi minulle av:n myötä. Liian korkeita odotuksia itelleni.. En vaan enää kykene kaikkea toteuttamaan niinkuin normi ihminen. Liiasta yrittämisestä masennun ja fyysiset kipuni alkavat.. Toki pyrin nykyään jotain järkevää kohtuudella tekemään, mutta en luo nykyään itselleni yhtäpaljon paineita kuin aiemmin. Nykyään pystyn elämään hetkessä hiukan paremmin, kuin aiemmin. Minulle tämä on helpompaa, mutta läheisilleni ei varmaankaan yhtä helppoa. Jonkinverran itsekkäämpikin olen nykyään, ja pyrin elämään omaa elämääni ihan itse. Oma elämäkin voi nimittäin hieman hämärtyä av:n myötä. Joskus olen itsekkin elänyt paljon toisten kautta..

Toivottavasti ens vuonna ei ois semmosia oikeen huonoja hetkiä. Pikkasen huonoja hetkiähän sitä pitääki olla, että ne kohtuu hyvät hetket maistuis makiammilta. :)
Hyvää uutta vuotta 2012 !!!!!!!