tiistai 22. marraskuuta 2011

Pihalla...

Pihalla niinkuin lumiukko, tuuliajolla, kuutamolla... Elikkä kyllä, niin oon vieläkin, vaikka aiemmin syksyllä ajattelinkin että tähän aikaan vuotta ois elämäni suunnat selvillä. Ajatukset pyörii välillä mielessä kuin joku väkkärä, eikä selvää tunnu olevan vieläkään oikeen mikään.. Pähkäilen vieläkin erimoisia juttuja liiankin tarkasti/ pitkään, jolloin keksin useimmista niitä huonojakin puolia. Täällä tekstissänikin oon aiemmin jossain todennu etten mitään sais aatella liian tarkasti. Sais ton uppoon itelle jotenkin päähän.. Esim. eilen niinkin pieni asia, kuin autoni jarrujen merkkivalo kojelaudassa, joka muutaman kerran välähti. Tällöin rupesin liian tarkoin pähkäilemään, että pitääköhän mun vaihtaa auto toiseen heti/nyt/äkkiä/pian, kun nykyseen vois tulla useitten satasten korjaus. Ehkä ei kyseistä korjausta oikeesti tuliskaan, mutta semmonenkin pieni mahdollisuus on jarrunesteen vähenemisestä olemassa...
Myöskin hätäisyyteni ilmeni tossa, että ei ois muka muuta vaihtoehtoa, kuin vaihtaa auto heti.  Ajoitus ei mulla oikeen osu nappiin monessakaan asiassa. Kokonaisuudessaan siis joko hätäilen tai pähkäilen asioita liian pitkään/tarkasti. Löytäis noistakin sen keskitien takasin...
Tänään mulla oli neuropsykologi. Sen loppu ohje mulle oli, että mun pitäis kuunnella ihtiäni ja olla tekemättä hätäisiä ratkaisujani.. Se itteni kuuntelukaan ei mulla vaan vielä tunnu oikeen onnistuvan, sillä mun mielipiteet tosiaan saattaa sinkoilla laidasta toiseen hyvinkin nopeasti. Mutta oli siitä puheesta semmonen hyöty, että ainakkin yks hätäinen ratkaisu jää tekemättä. Eli en ainaka tällä viikolla vaiha autoa.. Ehkä.. Enkä tee lähiaikoina mitään ratkaisevia päätöksiä.. Ehkä..

Juuh, lähipäivinä en oo tehnytkään mitään oikeen mullistavaa. Eilen kävin Halsualla isännältä hakeen laatoitustarvikkeet, ja vein L.järvelle. Jospa sitä saunan lattiaa sais joskus ruvettua laatoittamaan, kun kaikki värkitkin on nyt siellä..
Perjantaina päivällä aattelin etten illalla menis mihkään. Menin kumminki illalla kylälle Ilonaan kattoon Klamydiaa. Ei ois ehkä kannattannu mennä, sillä esiintymistila oli täynä. En läheskään kokoaikaa siellä tungoksessa viittinny olla, mutta kuulimpa noin puolet kappaleista mitkä ne esitti. Mm. ton.  Aku Ankka laulu  Sanoma tos kappalees on ainaki hyvä.. Aku mulle tosiaan tulee L.järvelle keskiviikkoisin ja jos siellä käyn vaikka torstaina ja unohan ottaa lehden mukaan, niin ompa mulla alahuuli aika pitkällä illalla kun huomaan erheeni..:)

Missähän mää kuvittelen olevani kun alussa kirjotin että, pihalla niinkuin lumiukko, tuuliajolla ja kuutamolla... Kuutamoa ei nyt oo, tuulikin olematonta ja lunta ei oo vielä syksypuolesta ollu kun muutaman tunnin ajan. Eli ei siis oo niitä lumiukkojakaan. :)

Ja tuosta ed. kirjotuksestani. Ei se punanen hävittäjä ollukka harhanäky. Sillä, 18 punasta Hawkia oli ostettu Sveitsistä ja rapiat viikko sitte Kauhavalle oli tullu niistä kolme.

Tommosen mielentilan kun sais. Tyyni ja rauhallinen..

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mutta jos omassa päässään kovin kovin hätäinen, niin miten sitä voi sit kuunnella itseään... jos kerran se oma itse siellä päässä hoppuilee;)? Mutta tuon kuvan takia oikeastaan kommentoin... toi on UPEA kuva, vau! Tuota kuvan rauhallisuutta kait pitäis itsekin tavoitella...
t. Kirsi

Marko kirjoitti...

Toi kuva on täsmälleen samalta kohtaa mitä edellinen kuva, mutta toiselta puolen tien. Ja toki ilmakin oli kuvan otto hetkellä vähän erillainen.. Ja tohon että miten voikaan kuunnella itteensä?? Sitähän en oikeesti tiedäkkään....