keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Jaa taas mietteitä.

Eilen Kirsiltä tuli viestiä, että eräs henkilö pitää blogia, joka oli samaan aikaan synapsiassa kuin minä viime kesänä. En puhunut jaksoni aikana kyseisen henkilön kanssa, mutta kuvasta tunnistin. Hän oli ollut viime joulun jälkeen kolarissa, josta eteenpäin sairaaloissa ja kuntoutuslaitoksissa. Olikohan syyskussa päässyt kotiin. Kyseistä blogia sieltä täältä luettuani totesin että hänellä on todella positiivinen asenne elämään. Sitä asennetta ei saisi kadottaa, kun sen on saavuttanut.

Itselläni oli useamman vuoden onnettomuudestani vielä yleisesti positiivinen elämänkatsomus ja olin iloinen monesti hyvinkin pienistä asioista. Sitten positiivisuuteni alkoi vähitellen vähetä, kun aloimme tekemään uudistuksia/palauttamaan vanhaa Lappajärven tuvalle. Ei se positiivisuus toki kokonaan sillonkaan lähtenny, mutta kumminki väheni.
Viime vuonna olin usein fyysisesti kipeä ja voimaton. Viime kevättalvesta painoni alkoi hiljalleen pudota. Ihmettelinkin usein että mikä tauti mulla on, kun ei missään kokeissakaan mitään ikinä selvinnyt. Kesällä Käpylän jakson jälkeen painoni putosi vielä muutaman kilon nopeasti. Kokonaisuudessaan aika ja määrä jossa keskityin taloon ja muihin henkilöihin oli ollut minulle tuona aikana liikaa. Olin siis tuona aikana masentunnut..
Siellä kesän Käpylän jaksolla mieleni muka aukeni... Tosin silloin ja sen jälkeen kuvitelmani olivat hyvin lapsenomaisia.. Elikkä mahdottomia. Olin vielä alkusyksyn ihan öö:nä, enkä tienny yhtään missä oisin ja mitä tekisin. Sen jakson jälkeen en kylläkään ole ollut fyysisesti juurikaan niin kipeä, kuin ennen jaksoa. Että päässäpä tosiaan vikaa-> jonkinmoista masennusta..
En kyllä tiedä vieläkään mitä tarkalleen tekisin, mutta nykyään toimintani rupeaa olemaan minulle kohtuullista. Normityypille se ois kohtuu vähäistä, mutta mulle riittävää. Eli nykyään käyn joskus Lappajärven tuvalla tekeen jotain puolijärkevääkin ja pidän S.joen asuntoa pystyssä yms., Olen myöskin yrittänyt iskostaa päähäni ettei mun mitään ylihyvää/suurta kannatais tavoitellakkaan.. Tuota en siis tiennyt kun L.järven tupa tuli ostettua, ja siihen ihteensä liikaa kiinni pistettyä. Painonikin on alkanut palautua entistä kohden, elikkä en ole enää masentunnut, ja välistä elämästä rupeaa löytymään niitä onnellisiakin hetkiäkin. Toivottavasti se painon palautuminen muutes toppais siihen max vuodentakaiseen tasoon...
Vimpelissä asumiseni aikaan olin kokonaisuudessaan onnellisin. Vimpeliin en enää kylläkään halua  takaisin, mutta asunto oli sinänsä mulle kohtuullinen. Se oli paritalo, jossa tuli juteltua niitten naapureitten kanssa, mutta siellä oli myöskin sitä omaa värkkäily/varastotilaa riittävästi. Vaikka L.järven tupaa toisaaltaan rakastankin, niin siellä on liikaa tekemättömiä töitä.. Jos sinne palaan puhtaasti asumaan, mun pitäis laatia itelleni aikataulu, että milloin saan tehä mitäkin. Aikataulu, etten vaan taas polttais itteeni loppuun kun ajattelisin, että tuokin homma pitäis olla jo tehtynä. Toisaalta tämä kerrostaloelämä menis, jos on tosiaan paikkaa minne mennä joskus tekemään jotakin muka hyödyllistä.. Mutta eipä tämä kyllä pelkästään mulle kyllä sopis...

Mutta taas menee mulla pitkälle pähkäilyt. Eli kokonaisuudessaan mun ei nyt kannata miettiä mitään, sillä >>ainut mikä on pysyvää, on muutos>>..
Teharia

Ei kommentteja: