Pähkäilyä yöllä taas..

Eli heräsin taas viime yönä, parin tunnin unien jälkeen. Mielessä pyöri taas se tälli. Insinööri kun olin, niin sitä on tullu monesti vaan aateltua että mikä vastais sitä iskua. Piti sitte yöllä ruveta oikeen paperin kans muka laskeen että mikä korkeus vastais lentoani vapaana pudotuskorkeutena. No sain pari tuntia mietittyäni/ laskeskeltuani sitten sen verran mielenrauhaa että sain nukuttua. No aamulla ne laput oli tuossa pöydällä, ja rupesin taas pähkäilemään kyseistä asiaa lisää. Toteamus: Oonpa hyvin unohtannu tuota laskemistakin/en enää osaa varmaks tommosta kohtuu yksinkertaistakaan.. Liikaa nuita kohtia mitä ei varmaks tiiä. Eli mm. se että missä asennossa oon alas tullu. Luultavasti ylävartalo eeltä, vähän kyljellään.
Kokonaisuudessaan pudotuksen vaihteluväli on suuri 5m tai 19m riippuen alastulokulmasta maahan nähden. Että ehkä se oikea ois jossain tolla välillä. En vaan osaan enää totakaa laskea. Mutta eipä sillä kyllä onneks mitään väliä oikiasti ookkaan. Toi rapiat 19 m, on siis n.45 asteen kulmassa maahan nähden. Liki sillaa se on kai oikiasti ollukki.

Loppupähkäilyt:
Jos mulla ois pysynny kypärä päässä, oisin todennäköisesti ainakin halvaantunnu kaulasta alaspäin.
Jos oisin tippunnu asfaltille, oisin luultavasti kuollu.Tipuin liikenteenjakajan keskelle nurtsin päälle.
Jos asento ois ollu toinen, ja isku kohdistunnu kokonaan päähän/niskaan, oisin todennäköisesti kuollu.
Jos oisin ollu kauempana osaavasta sairaalasta, oisin mahdollisesti kuollu.

Elikkä kaikki on menny siinä onnettomuudessa mun kannalta hyvin, jos sen kolarin kerta piti sattua. On siinä joku suojelusenkeli täytynny pörrätä, ja ehkäpä mun elämässä on jotain merkittävää vielä eessäpäin. Henkistä kasvua on ainaki ton myötä tapahtunnu paljon, vaikka se onkin tullu semmosin harvoina aaltoina.

Tämäki pähkäily tänne, niin ei ehkä tarvi tuota tulevina öinä miettiä..